Kuinka voitan Finlandian!

Näin mä voitan Finlandian,

- opeilla Karilan Jussin.

Minä voitan Finlandian,

konsa kirjoitan på finska,

opiskelen Helsingissä,

tarinani kerron itse,

- minämuodossa murisen,

olen Werner tai Otava,

kerron kurjan kuolemasta,

- raskaasta sota-ajasta,

suollan turja tuutistani

sivuja sopivan määrän,

sorvaan kirjan otsikoksi

sanan, korkeintaan siis kaksi,

olemalla mies tai nainen,

- hetero tai toisenlainen.

Ainut este nyt minulla;

proosani on surkeata,

Suomen kieli kelvotonta,

puhekieltä pulmallista,

- savoa tai raumalaista,

ja mikä jopa pahinta

- ruotsini pakonomaista!

Sydämiimme taas toi toivon

Sydämiimme juoksi Jukka,

Göteborgissa ravasi,

esteet ensinnä ylitti.

Sydämiimme taas toi toivon,

paremmasta toivon, uskon,

konsa kertoo tieto tuore,

Zürich kutsuu mestaria,

jopa Riio de Janeiro,

- viiden renkaan estejuoksu.

On kuni pyryharakka

Hesarin eto kuvassa

Jutta on kuin pikkutyttö,

riehakas, liki hupakko,

on kuni pyryharakka,

konsa onnistui kosinta,

hanke euroehdokkaiden,

- määrällisesti vasiten,

ja mikä jopa parasta;

joukossa tosi isossa,

yksi on iki-ihana,

- halaava Timo Harakka!

Kyröllä kivinen taival

Kyröllä kivinen taival,

kamala Kari-Pekalla

ennen kieltonsa kumoa,

- kieltoa elinikäistä.

Kumottaisiin vaikka kielto,

kaatuisi kamala käsky

kaukaa kiertää hiihtohommat,

huippuvalmennus vasiten,

kuka kelpo hiihtäjistä

opit ottaisi pojalta,

joka kaikki viime vuodet

hellinyt on hiihtäjiä,

heitä hoitanut esille,

- eikä pelkästään hyvässä!

Kuulu Kuusamon Kalevi

Viisi vuosikymmentä takaisin

kuulu Kuusamon Kalevi,

suvultansa Oikarainen,

hiihtäjä iän ikuinen,

latujansa kerran kiersi,

Kuusamon rinteitä ripitti,

ravasi ase selässä.

Kuulu Kuusamon Kalevi

oli kuullut kerrottavan

eto naaraasta, sudesta,

jopa tappoi kelpo koiran,

tappoi sen talon pihasta,

kellisti sen ketjun päästä.

Kuulu Kuusamon Kalevi

äkin jälkiä havaitsi,

suden jälkiä tapasi,

tapasi suden kulusta,

ase armoton olalla

perään riensi suksimiesi.

Kuulu Kuusamon Kalevi

umpihangessa uhosi,

hiihti tunnin, hiihti kaksi,

hieman sankari hikoili,

vähän miestä jo väsytti,

uupua oli jo urho,

muttei antanut periksi,

kiiruhti lisää, hikoili.

Kuulu Kuusamon Kalevi

umpihangessa uhosi,

lopulta pedon tapasi,

oli sihti kohdallansa,

täplä vaihtui valkeaksi,

kotiin hiihteli Kalevi

suden raato kainalossa.

Jälkeen suuren seikkailunsa

kuulu Kuusamon Kalevi

aina tunnetaan nimellä

Susi-Kalle Oikarainen,

- Susi-Kallena karusti!

Jälkeen suuren seikkailunsa

Susi-Kalle, sankarimme,

oli nyt eto inehmo,

jota pelkäsi jokainen,

susi, hiihtäjä hikinen,

venäläinen kilpaveikko,

- jopa jätkä norjalainen!

Jälkeen suuren seikkailunsa

Susi-Kalle, suuri miesi,

Hohe-Tatralta palasi

- voittajana viidenkympin.

Susi-Kalle, sankarimme,

hiihtäjä iän ikuinen,

kaadosta sai palkkioksi,

rahasumman runsaanlaisen,

ensipalkinnon veroisen,

- satasia vissiin viisi!

Jälkikirjoitus kipakka:

Nykyään on tyyli toinen;

uhkana on ampujalla

sakko ja aseen menetys,

jopa vankeus varattu,

susi konsa suojeltuna,

- koirista vähät väliä!

Talkoista, kestävyysvajeesta

Joku konsa päästää suusta;

- on rehellistä sanoa,

rehellisesti sanoen

heti syytä on epäillä

- jatkolauseita jaloja!

Äsken suusta Urpilaisen

nuo sanaset kuulla saimme

- välityksellä Hesarin!

Kyseessä on aihe kuuma

kyse Suomen kurjuudesta,

- talkoista, kestävyysvajeesta.

Mukaan Jutta Urpilaisen

hankkeen keksi siis demari,

sen johdossa on demari,

- mihinkään ei ollut muista!

Pakko tyhmän on todeta:

Konsa talkoot on ohitse,

- miinusmerkkinen menestys,

johtaja oli Katainen,
keksijä eto kokoomus,

eikä yksikään demari,

- puhumatta nyt Jutasta!

Jälkikirjoitus kipakka:

Samaan aikaan sattumalta

Sanna-tyttö Tampereelta

ehdotteli että jotta,

harkita olisi syytä;

sossujoukon johtajista

josko vaali paikallansa,

toki ensin neuvon antajaksi,

- ennen potkuja poloisten!

Posti-Kustin viime taisto?

Turhaa aina tuuleen huuto,

täysin turha tutkaintaisto:

Turhaan polkee Posti-Kusti,

konsa kohta kassi tyhjä,

enää tuskin puolillansa.

Turha Kustin tehdä lakko,

nopeasti, nokkelasti

Eemeli nyt korvaa Kustin.

Jää Kustille vain paketti,

pelkkä painava paketti,

joka kulje ei perille

ilman ihmisen apua,

Posti-Kustin polkemista,

- ainakaan siis toistaiseksi!