Lisävihko virsikirjan

Kun on vanha virsikirja,

liki loppuun lauleskeltu,

kohta tänne on tulossa

lisävihko virsikirjan.

Kun on tango suosittua,

- lauluna ja tanssittuna,

virsikirjan viihdykkeeksi

kansa kaipailee Monosta,

- tähän tyyliin tyrkättynä:

Oi, oi, jos mä kurja kerran

Satumaahan päästä voisin.

Pakko tyhmän on todeta,

värssy jos menee lävitse,

tango veisuksi sopiva,

silloin Suomen kirkkokansa,

- papisto etunenässä,

itse on nyt myöntämässä:

Taivas onkin vain satua,

- höpinöitä kirkon herrain.

Mikä on So-tai-sin Rauha?

Mikä on So-tai-sin Rauha?

???

Green Pe-a-ce, ilman muuta!

Mistä hankkii se varansa?

???

Tyhmän valtion varoista,

hyväuskoisten tileiltä!

Mistä vääntää se väkensä?

???

Typeristä tyttösistä,

onnenonkijapojista!

Mitä miettii johtajansa?

???

Rikkaana kiva elellä,

hiekkarannalla hikoilla!

Katajaisen kansan ryöstö

Todistus tosi typerä,

nykyhallinnon munaus,

hölmöyden huipentuma,

rautainen rahastuskeino,

katajaisen kansan ryöstö,

Kataisen koko habitus.

Kysyn kurja ma sinulta,

siis sinulta, sorretulta,

mikä metku on kyseessä,

mikä turhake, todistus!

Siperian oppi oiva

Siperian oppi oiva,

Murmanskin jopa parempi:

Ällös karhuun sä kajoa,

unesta sitä herätä!

Katainen ei suita sulje

Vaikka herrat Jan ja Ville

riehuvat kuin herhiläiset,

rypevät sanasodassa,

Katainen ei suita sulje,

kun ei pysty poika siihen,

uskalla ei ukkorukka.

Marimekko toista maata,

siellä valta johtajalla:

Pitäkäätte suut supussa,

ulos tästä ei puhuta!

Typeryys on täydellistä

Kivihiili kunniassa,

hake, turve haukuttuna,

konsa vihreä väkemme

ylös vaatii välttämättä

turvetuotannon veroja,

mistä seuraa ilman muuta;

pakko laskea tukea,

haketuotannon tukea.

Kivihiili kun on halpa,

suosittu se Suomen maassa,

- päästöistä vähät väliä.

Joko hallitus hajalla!

Ikävä on ilmiriita,

julma on nyt julkitaisto,

- hallitus liki hajalla:

Ylen antaa yksi miesi,

oksentelee päälle toisen,

sanojansa säästämättä

toveriaan syyttää toinen.

Kyseessä on Fennovoima,

- pyrkimys Pyhäjoelle,

jota kaataa toinen karju,

rakastaa taas torvi toinen.

Karjuu karju kumppanille:

Pidä sä mölyt mahassa,

ällös niitä oksentele,

päälleni alati päästä,

pysy poika paikallasi,

- tontilleni ällös tunge.

Puhu päivät pääksytysten

itäisen meren tilasta,

omistasi kanna huolta,

- jätkistäsi Jäämerellä!

Hatarilta hankkeiltasi,

ja ilman muuta myös hyviltä,

tukeni on nyt lopussa,

- kuuletko, ihan lopussa!

Mitä miettii turja toinen?

Tätä tuumii turja toinen:

Jätänkö mä hallituksen,

periaatteeni perunko,

vuoksi auvon vallankahvan,

takapenkin Audi-auton?

Tähän päätyy turja toinen:

Hiki ei ole himoni,

tuskaa kaipaa en todella,

halua en harrastella,

- lihasvoimalla madella.

Ytimistä en ilahdu,

mutta aina ma rakastan

vallankahvaa, sen tuloja;

sopu saakoon siis sijansa,

oman itseni iloksi

- takaisin vedän sanani!