Ei nimi pahenna naista

Ei nimi pahenna naista

– paitsi ehkä Ruotsinmaalla,

kyse jos on prinsessasta!

Täti-Tarjan testamentti

Konsa kauteni lopussa,

kuluneina vuodet kurjat,

kirjaan tässä tuntojani,

paperiin ne painattelen,

– itku silmässä inisen:

Kuluessa mun urani,

valta viety on minulta,

perustuslaki pilattu,

demarit alas ajettu,

– kukistettu kultakausi,

Soini noussut suosituksi,

– naura kenkään ei Timolle!

Lisäksi on vääjäämättä

lisätty tuloeroja,

eurokriisi synnytetty,

Union uhanalainen,

– alettu vihapuhua!

Laiha lohtu on minulle,

jotta yhdistys ylevä,

– akkavaltainen vasiten,

minut nosti suosikiksi,

– minut, varsin vaillinaisen

nosti Vuoden Kellokkaaksi,

– viime hetkellä lipaisi!

Surkutaisto suurten miesten

Timo turja heitti herjan,

Aa-stuudiossa tokaisi:

Olli on kuin Poprikohvi,

sortokauden jälkijäänne,

– Bryssän puolesta puhuja!

Suuttui siitä Olli oiva,

suuttui, puhkui ja pihisi:

Tämä on vihapuhetta,

vastenmielistä minusta!

Pyydä anteeksi, pyhimys,

– pahimmoinen parjaajani!

Timo tölväisi takaisin:

Puheitani en mä pyörrä!

Konsa suutuit surkeasti,

– totuutta liki lipaisin!

Kysyi kansa kummissansa,

Suomen kansa surkeana:

Onko totta toinen puoli,

vaiko vainen on valetta?

Siinä sillä pohtimista,

muiden murheiden muassa,

– EeUu-erheiden edessä!

Saulilla on näytön paikka

Vanha veijari valisti,

Järvenpäästä heitti herjan:

Kasarmi on vain rakennus,

– kannattamaton ja kallis.

Edistä ei puolustusta

tila tyhjä, turhanpäinen.

Sijainnilla ei väliä

– sodan kenties sattuessa.

Sama tahti askelien,

jos on Suomen johtajilla,

pakko silloin on kysyä,

miksi tarvitsee kuningas

– kaksi kallista taloa:

Mäntyniemi, Kultaranta,

– oman linnansa lisäksi!

Mademoiselle, madame

Josko ramppaat Ranskanmaalla,

enää ällös sä utele,

– aloita näin iskemistä:

Onko neiti neiti vaiko rouva!

Ansiosta akkalauman

kaikki siellä on nyt toisin:

Saatu maassa suurenmoinen

feminismin riemuvoitto!

Oli ennen onnetonta:

Ukon alla aina akka

(akka ranskaksi madame),

tyttö alla taas isänsä,

(mademoiselle on neiti).

Tasa-arvo nyt on taattu,

erottelu tyhmä poissa:

Nainen, neiti taikka rouva

nyt on aina vain madame,

– Suomen miehelle matami!

Missio oli minulla!

Toimittaja Torvelainen

konsa arkana uteli,

lakki kourassa kyseli,

miksi Lipponen ei liiku,

parahtele Paavo-suuri,

– syökse viisaita sanoja,

tuli oitis oikosulku,

paloi Paavolta sulake,

tärähti äkisti äijä,

huusi, parkui ja kirosi:

Missio oli minulle,

– kelvannut ei se kenelle!

Lotto-Suomen ristiriita

Aikoo Nalleksi nyt nahjus,

joka äijä joutavainen,

joka akka armahainen,

– kotikommari, demari.

Aikoo tyhmä tyttölapsi,

joka poika järkyttävä

maksimoida omat etunsa,

– lottoamalla lihoa,

vaikka rikkaus pahasta,

tulot suuret turmioksi,

itsekkyys perin ikävä,

– mielestä joka ikisen!