Tänään, kuudes joulukuuta

Tänään, kuudes joulukuuta

mielestä on hetken poissa

Unioni, orjuus, euro,

ystävänä ja ilona

isänmaa, sen armaat kasvot.

Kahden Paavon vaalivaltit

Kaksi Paavoa ”parasta”:

Paavo virkku, vanha miesi,

– JiiHooäL-jäsen jämäkkä,

Paavo norja nuorukainen,

– PeeAaäM-jäsen jämäkkä,

Mäntyniemeen aikoo päästä

runsailla tukirahoilla,

– liittojen lisäavulla.

Apu jos on annettuna,

– siis se JOS on annettuna,

vastapalvelus lie varma:

Lupaan teitä mä tukea,

olla istumalakossa,

myötätunnosta mukana

kaikissa tukilakoissa,

vaikka kesken kuuden vuoden,

– vaikka tullessa Putinin!

Kruunuvuoresta rutina

Konsa päättyi jatkotaisto,

”valtasi” veli-Venäjä

Kruunuvuoren, sen huvilat.

Sakemannien suruksi,

– Hertta Kuusisen iloksi,

päätyi auvoinen alue

kommarin kotikyläksi,

– paratiisiksi pahoille.

Viimein koitti armas aika,

– raha ratkaisi asian,

paha porvari pakotti

muuttopuuhiin ”muukalaiset”.

Rakennuslupaa kun ei tullut,

vanha saksalaisalue

nyt on rappiotilassa,

huvilat lahoamassa,

– murheeksi museomiesten.

Pahin kaikista on euro!

Tässä riesat ruotsalaisten,

Svea-mamman vainolaiset:

Tulvat, myrskyt, myllerrykset,

tuholaiset, terroristit,

tunnelipalot, tuliset vuoret,

jäiset kaudet, helleaallot,

”pasiliskot” ja basillit.

Pahin kuitenkin on euro,

velkakriisi vertaa vailla,

– suru suurin suomalaisten.

Mutta, mutta ”muistaakseni”,

koske se ei ruotsalaista,

– naapuria viisaanlaista!

Kun Kuusisto vitsin väänsi

Kansakoulusi ajoilta

– oi sä armas kuulijani

muistat varmaan tunneiltamme

Juhani Ahon ja lastun:

Kun isäpappa lampun osti.

Nyt on aika aivan toinen,

uusi lastu löytymässä,

vai mitä sä mietit tästä?

Linnan juhlan tuntumassa

Merja-tyttö Tuusulasta

vakavissaan väitti meille,

ensi vuodesta vakuutti,

jotta silloin on mukamas

Paavo Lipponen isäntä,

– kättelijä Linnan juhlan.

Moni mietti mielessänsä,

mitä väitteestä sanoisi,

– mikä lastulle nimeksi?

Päätti kansa kaikkiviisas,

tuoreen lastun näin nimesi:

Kun Kuusisto vitsin väänsi!

Totinen toverin paikka

Totinen toverin paikka,

Pekalla mitä pahaisin,

Milanoffin murhe suuri,

”pakko” palkita toveri,

rahat antaa raatajalle,

jättilahja Liksomille,

Ylävaaralle vasiten,

Siperia jottei siinnä,

kutsu kurja saaristonsa.

Pakko taasen on todeta,

kanta kansan toisenlainen,

se päinvastainen peräti:

Kansa kaikkitietäväinen

himoitsi taas Hirvisaarta,

Lailan kirjaa kannatteli,

paremmaksi painosteli.

Jälkikirjoitus kiperä:

Vankileiri jäi vajaaksi,

täyttämättä paikka tyhjä.

Pienen puolella, mukamas!

AaYy-johtaja jämerä

yhteiskuntaa yrmisteli,

moraalia moitiskeli,

– tuomitsi tuloerotkin.

Yrityspomoin osalta

AaYy-johtaja jämerä

panetteli palkkioita,

– jättipalkoista jyrisi,

unohti ihan omansa,

mikä myös on tunnetusti

– mahtava, jopa mojova.