Tule ja tutustu turja!

Tule ja tutustu turja!
Astuos merestä miesi. Katso myös: http://kalevi-keravalainen-via-kalevila.blogspot.fi/

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Via-Kalevala / Keravan Väinämöinen 5.6.-10.7.2016

5.6.2016
Jospa tietäisi Elias,
poies poikaset hakisi:
Konsa kuljin Uhtualle,
tukenani, turvanani
ei ollut autoa minulla,
eikä alla asfalttia,
GeePeeäSsä loisti poissa.
Jos mä eksyin, syy minussa.
Pusulassa en mä saanut
lain suukkoa, en pusua!
jälkikirjoitus kipakka:


    Ilman jäi myös Väinämöinen,
Kalevi Keravalainen!


6.6.
Kumpi suunta sukkelampi
Karkkila tahi Pusula?
Karkkilan minä valitsin.
Tienviittakin sen todisti,
ainakin vähän yritti:
Kiitti, nyt tää mulle riitti!
Karkkilan eto porukka
soitteli ukuleleä
kunniaksi kulkijoitten
iltaisen palan lisäksi.


7.6.
Högfors-Karkkila-Hyvinge
ratapohja houkutteli,
maanitteli matkalaista,
Lopen maille linkkaajia.
Poissa loisti Pikku-pässi,
vanha vetreä veturi,
tallessa oli komea
satelliittimaa-asema,
OoPee Heinosen hedelmä.
Jättimäinen lehmälauma
hämmästeli pystyhännin
reippaanlaista retkuetta.
Lopen Uupuneet -porukka
oli vastassa vasiten
meitä kelpo matkaajia.


8.6.
Kunnon ruokaa, riittävästi,
laittaa meille matkaajille
oma kokki, reitin varsi,
Loppi ja sen Niittuwilla,
nuori miesi tai emäntä.
Pitopöytä paikallansa
aina vatsan kurniessa
myöskin Rengon rintamailla
kera posliinipinojen,
tuhannen eto tavaran.
Hyvän ilmasen ajalla
matka jatkui joutuisasti
Eliaksen askelissa,
pahalla apuna auto.
Houkutti Kerava-viitta:
Kääntyös kotia kohti;
Suuntaa Väinömö ei vaihda
yhden viittasen takia,
vielä askel lain ei paina.


9.6.


Konsa Kynttilä jätetty,
Härkätien eto talonen,
jossa näytillä kamoja,
peräti sata tuhatta,
taidetta yli rajojen,
kutsui meitä mönkijöitä
Hämäläinen Härkäreitti,
sade saattoi sankareita,
vilu miestä, nuorukaista.
Hyttystie inisi; saavu,
saavu seuraksi minulle.
Kylmä kuitenkin takasi,
heikkoa oli ininä,
Härkätie sitä parempi.
Hattulan raja älysi;
nälkäinen on nyt porukka,
syötti meille hernekeiton
Vesa-veikon valmisteena.
sama tahti Aulangolla,
Lajia en vielä tiedä,
nenään vaikka tunkee tuoksu!


10.6.
Seminaari Aulangolla
kertoi meille kulkijoille
kuinka entinen Elias
mitalla elämäntyönsä
kansan kuntoa edisti,
terveyttä tyrkytteli,
teemaa josko uskominen.
Yli hilseen taisi mennä
Kervo Väinämön osalta!
Lepopäivä taisi olla
kävelyä raskahampi;
takalistoni osalta!
Irtoi kylpylä lihakset
takaliston kuntoon saattoi!
Kuulin mä kateederilta:
Runsas istunta pahasta!
Otinpa heti opiksi;
seisoin puolet luennosta!


11.6.
Kunnon ruokaa, riittävästi,
laittaa meille matkaajille
oma kokki, reitin varsi,
Loppi ja sen Niittuwilla,
nuori miesi tai emäntä.
Pitopöytä paikallansa
aina vatsan kurniessa
myöskin Rengon rintamailla
kera posliinipinojen,
tuhannen eto tavaran.
Hyvän ilmasen ajalla
matka jatkui joutuisasti
Eliaksen askelissa,
pahalla apuna auto.
Houkutti Kerava-viitta:
Kääntyös kotia kohti;
Suuntaa Väinömö ei vaihda
yhden viittasen takia,
vielä askel lain ei paina.


12.6.
Kalevala-taistelussa
vilua on hiukan nähty,
nälkä kiertänyt on meidät.
Mieli vielä korkealla
liki pilvien tasalla.
Eliaksen taipaleesta
liki viidennes koluttu.
Lukijani ällös suotta
kanna murhetta, surua!


13.6.
Pärepuita konsa etsin,
metsätie, kas, sinne johti,
reitti vaikea mäkinen.
Käymättä jäi se minulta,
majani mun kattamatta.
Sade sinnitti idästä,
kasteli koko porukan!!


14.6.
Minulla mitättömällä
olisi menohaluja
heti aamun alkaessa,
kukon kelvon kiekuessa.
Aikataulu määrää toista;
lähde vasta kymmeneltä
konsa paistaa päivä kuuma!


14.6.
Kelpo kännykkä kilahti;
tullos tulkiksi minulle,
sakille veli Venäjän!
Voi sä armas ystäväni,
ruki ver on ainut minkä
osaa lausetta venäjän!
Se ei nyt minulle riitä,
etsin toisen ja paremman,
jonkun muun, kenet tahansa!!


15.6.
Kysyi Karjalan Sanomat,
puhkui tuolta Petroskoista
sanotko pari sanaasi
meidän lehtemme iloksi,
kuinka kulkusi sujuvi,
maittaa Väinön matka pitkä
tänne Karjalan kylille,
kuuluisille laulumaille!
Oli siihen suostuminen,
pakko poikasen puhua
matkan riemuista, iloista,
Suomen suurista pojista!


17.6..
Herrasmannista matikka,
ainakin unisijani.
Silkkiuikku uiskenteli
aamutoimien iloksi,
sadepäiväin saatteluksi,
joita kolme on luvassa!


18.6.
Päivä kastoi yltä, päältä,
lisäksi hiki sisältä.
Konsa päättyi päivän taival,
niin oli ovi lukossa,
vaihtarit lukon takana.


18.6.
Komiasti Kauko-serkku
muisti vanhaa Väinämöistä
Heinolan eto kylällä,
antoi intoa minulle
kestää tuulta ja sadetta
rakkoja ja mittaa matkan.


19.6.
Sade kasteli kanaljan,
pitkää tietä kulki kurja.
Maalissa odotti mökki,
kieli veljemme Venäjän,
mistä lain en selvää saanut,
mutta silti hoitui homma
neljän seinäsen sisälle,
alle kelvon kurkihirren.
20.6.
Kummitus kun kannoillansa,
pelkää pieni nallerukka,
äitimuori turvan tuopi.


20.6.
Savusauna siisti kaikki,
miehet, laihat ja lihavat;
naisista en aivan varma;
tiedät, syystä sattuneesta!


20.6.
Ruhtinainen ruokapöytä
oli meille vaivaisille
savusaunan jälkilöyly,
paratiisi, sen omena,
johon lankesi jokainen
pelkäämättä poisajoa.


21.6.
Kurjan hongan konsa löysin,
luulin päässeeni perille,
Kalevalan laulumaille,
Eliaksen männyn luokse!
Pettymys oli minulle,
kun puu nauroi ja räkätti:
Pääse et sä näin vähällä,
tuhat virstaa on edessä,
peninkulmia satoja
ennen kuin olet perillä
Uhtualla ulkomailla,
mailla veljesi Venäjän!
Itkin päivän, itkin kaksi
raaviskelin rakkojani,
parantelin haavojani,
kohden koillista kiritin
sydämellä ja sisulla!


22.6.
Vanha miesi vaivoinensa
pyörätuolilla ajeli,
ajeli edestakaisin:
Missä on minun kotini,
vasemmalla, oikealla,
kaukana tahi lähellä,
edessä tahi takana;
sinne löydä en mä laisin!


Osoitteen hän sentään muisti,
tutun muisti taksikuskin,
vieläpä oman nimensä.


Avun löysin kännykästä,
siis siitä älyttömästä.


Oli kuski kulkemassa
oman itsensä iloksi
mutta toisen hän tilasi,
joka kurjan kuljetteli,
muistisairaan saatteleitsi
Mäntyharjun vastapuolle.


Hyvä työ tekijää kiitti,
unen antoi oivallisen.


23.6.
Sama tahti askelissa;
tovereista toinen näistä
suosituin on suomalainen,
toinen, kahdesta pahempi,
miesi on liki mitätön,
ikuinen alokas, könsy!
Toinen ratsulla ravasi,
minä jalkaisin jutailen.
Taittunut on toisen taival,
matkalla on toinen vielä.


24.6.
Mikkelin torilta aioin
ostaa lörtsyn taikka kaksi;
oli oivat loppuunmyyty.
Minä mieleni pahoitin,
itkin aivan iltaan asti
kunnes kokkimme pelasti
autuaalla atrialla
nauttijan nurisemasta,
vatsani valittamasta.


24.6.
Kauan sitten nuoruudessa,
ikiaikojen alussa
vaka vanha vääräleuka,
Kalevi Keravalainen
dinosauruksen tapasi,
aikoi lyödä sen lihoiksi,
arkiaamun atriaksi.


Onneksi oli elukka
kasvissyöjä kannaltansa,
esivihreää väkeä;
pulasta pääsi Kalevi,
pelastui perikadolta!


24.6.
Juhannus se on tämäkin;
asfalttia alla auton,
aattoillan autopaikan,
eikä auto laisin liiku,
kokkoa ei näe, kuule,
ketään halmeilla ei mailla,
vakiosakin lisäksi,
kolmen viikon konkareiden!


24.6.
Vähät sillä nyt väliä,
suihkua ei näillä mailla,
tarpeeton deodorantti!


25.6.
Löysin uurron kalliolta,
Siistosen takapihalta;
historiaan taidan päästä
vuoden arkeologina,
katinkullankaivajana!


25.6.
Äänekosken äärimailta
Kalevalan kannelpulla
tulla tupsahti tupaamme
leipomana Väisäs-Reinon.
Pulla kun erinomainen
katsottuna, maistettuna
olkoon sille tie avoinna
aina Pohjolan perille,
kaukomaiden kankahille,
pöytiin rahvaan, keisareiden!


26.6.
Naisen kyyneleet ja itku
ovat joskus kyyn eleitä!


26.6.
Rantasalmi, Lippos-Pekka
kutsui meitä kulkijoita
teille melko mutkaisille,
teille turhan tuskaisille!


26.6.
Tämä joukko joutuvainen,
nelihenkinen porukka,
jalat melkein juoksi alta,
alta Väinämö-väsykön,
mutta kesken loppui matka,
ennen kehnon kaatumista,
urhoraukan uupumusta.


26.6.
Koira kettua hamusi?
Turhaan raukkana ravasi,
ovelasti kelpo kettu
kulki tiellä, ei pihalla,
kulkureiden kantatiellä.


27.6.
Laati Väinö loitsun, kaksi,
taikoi tumman taivaankannen,
värit loitsi kirjaviksi,
mukaisiksi miehen mielen,
tekoansa tutkiskeli,
kehumatta kerskaeli:
Taisin taasen tempun tehdä,
Picassoakin paremmin!


27.6.
Mua vaimoni varotti,
Aino taikka Pohjan akka
lähtiessä läksytteli:
Pysy kaidalla polulla,
kierrä kaukaa kauhupaikat,
jätä muille houkutukset!


Paha paikka on nyt mulla,
Joron jäljille kun joudun,
ohjelmaa jos uskominen,
aikataulu jos on totta!


Joro-Seita armon antoi,
paikkasi minivikani!


27.6.
Yle petti toisen kerran;
tiedä ei vasen kätönen,
mitä puuhailee se toinen,
totinen toveri toinen.
Liekö liialti väkeä,
liekö aika YyTeen taasen!
Jäljellä jos yksi äijä,
ongelma ei tiedon kulku!


YLE petti toisen kerran;
Pietari oli ”parempi”,
kielsi kolmasti kaverin,
ylimmäisen mestarinsa.
Anteeksi sai Petrus-rukka;
miksei myös Yleisradio!


27.6.
Kaksi Lipposta on meillä;
Pöö- ja Pirskatti-sanojat!
Toinen Paavo, toinen Pekka,
Rantasalmelta on toinen,
toinen torvelo stadista.
Kansan suosikki on toinen,
pressaksi ei päässyt toinen!


28.6.
Tekee aika tehtäväänsä,
Joron Jäljillä vasiten!
Kadonnut on paikan loisto,
jäljellä vain kaunis muisto!


28.6.
Tytöt ja pojat, herätys!
Tulossa Savon Sanomat;
kaunistu ja kampaan tartu,
suorista eto krakasi,
vakiohymy valitse!


28.6.
Ropo riittää ostoksilla,
mainosta jos uskominen,
kauppias kun Koo Roponen.
Silti vei se mun rahani,
sentit, viime pennoseni,
Kroisos kun en ollut vielä.


28.6.
Konsa kolme kiekujista,
laulujen lurittajista,
nykypäivän ”tähtösistä"
osansa oli ajanut,
tarpeekseen sai Väinämöinen,
esiin kaivoi kanteleensa,
soitti kuin kerubi sorja,
kuni kuuluisa kuningas,
salin täytti laulannalla
kuni kaunihin käkönen,
satakieli suurenmoinen.


29.6.
Kumma jos ei kohta Lyyti
ala vinhaan kirjoitella,
kynän kelvon konsa löysin,
tyhmän kännykän sijalle!
Toimittaja varsin viisas
raapusti oheisen tekstin,
mikä lienee laite ollut!?


29.6.
Jos ei matka kohta jatku,
rapakunto on minulla,
konsa täällä päivän pitkän
Kuntorannassa makoilen,
syön ja juon ja laiskottelen!
Meno mielessä minulla;
maaten ei etene matka,
taitu taival Uhtualle!


29.6.
Kaksi atriaa on tässä,
kuka, ken syö nyt mitäkin;
yhtä mies, orava toista!
Väinämö söi karjalaista
muikku-paistiannostansa,
kurre mäntysen käpyjä.
Masu täysi kummallakin.


30.6.
Tulenliekki, sä livahdit
tavoitteeksi torstai päivän.
Luoksesi on matka pitkä,
peninkulmainen peräti!
Jaksanenko kolme niitä
asfaltilla astuella
ennen illan ehtimistä,
energian ehtymistä!
Ehkä jaksan jolkutella,
taivasalla taivallella
kaipuu kun on luokses kaunis!


30.6.
Tulenliekki leimahteli,
kuumotteli poskipäitä,
konsa kuului tanssiinkutsu,
konsa nätti neitokainen
viekoitteli Väinämöistä.


Moksiskaan ei ollut Väinö:
Josko kynnät kyisen pellon,
josko hiihdät hiiden hirven,
saatan tahdin tanssahdella,
kerallasi keinahdella
yhden askeleen edestä.


Eipä ollut neitosesta
kyisen pellon kyntäjäksi,
hiiden hirven kaatajaksi.


Niin säilyi ikiajoiksi
salaisena Väinön murhe;
tanssia ei Väinö taida,
ei askelta ainoata!


30.6.
Kolmen tauon taktiikalla;
juoma, ruoka, toinen juoma,
sujui varsin sukkelasti
kolmenkympin kulkukoitos,
vaikka paistoi kuuma päivä,
vire tuulen loisti poissa,
vaikka kärry poikinensa
pakotteli pintareelle,
usutti saviuralle.


1.7.
Toimittaja Heinäveeltä
kysyi meiltä kaikenlaista,
utelipa ummet lammet.
Liekö kunnon skuupin saanut:
Umpihullut huhkimassa
jalan käyden, jolkutellen
kohti Karjalan kyliä,
mäntyä rajantakaista!
Viel’ ei järki aivan jäässä,
toivossa hyvä elellä!


2.7.
Kohta vastassa Valamo,
evakko rajantakainen,
laatulahja Laatokalta.


Vastassa on viinikierros,
ryyppy, kenties kaksi, kolme,
jolloin tällä tietämällä
humalasta tuskin huolta,
jollei yks kaks yllättäen
ole korkea prosentti,
jonon päähän äijä aina astu,
tuoppi vaihdu tynnyriksi!


2.7.
Pääskyset pukukopissa;
ruokkija ja ruokittavat
yrittivät pärjäellä
pahan maailman menossa.


Oli koppiin unhottunut,
jäänyt joltakin jälelle
paha verkko painajainen,
johon tarttui pääskyrukka,
yksinhuoltaja hyväkäs.


Siihen päättyi linnun lento,
kolmen poikasen elanto.


2.7.


Kohta vastassa Valamo,
evakko rajantakainen,
laatulahja Laatokalta.


Vastassa on viinikierros,
ryyppy, kenties kaksi, kolme,
jolloin tällä tietämällä
humalasta tuskin huolta,
jollei yks kaks yllättäen
ole korkea prosentti,
jonon päähän äijä aina astu,
tuoppi vaihdu tynnyriksi!


Jälkikirjoitus kipakka:
Tappanut ei tippa yksi,
sitäkään kun lain ei saatu,
kun jäi kierros kiertämättä!


2.7.
Kyll, on kylliksi kyniä
runo-Pentille pedattu,
josko miesi mittavainen
vielä rustaisi runoja,
ihmislasta lohduttaisi,
kansakuntaa kannustaisi!


3.7.
Tällaisena koin Valamon,
kirkkaan helmen Heinvetisen.


3.7.
Matka konsa mittavainen,
peninkulmainen peräti,
uupumus kun yllättävi,
näkee silmä kaikenlaista,
peikkoa ja menninkäistä!
Näetkö sinä inehmo,
sinä virkeä, viriili,
tässä muuta kuin vain puuta
kurjan, vanhan kuusenrungon!


3.7.
Ihmeauto on nyt meillä,
taivaanrannan tallaajilla;
seilaa kun ei kurja laiva,
lähde eurolla vesille,
muuttuu vinha matkakärry
suorastaan vesipedoksi,
kulkee vanhus vetten päällä
kuin amfibioelukka.


3.7.
Josko urho arka oisi,
pelkäisi vesipetoa,
ei hän urho laisin oisi,
vaan jänishousu heimoltansa,
suvullensa suuri murhe.


3.7.
Hämäläinen sortin sakki
myöhästyi vain päivän yhden;
oli siinä liikaa yksi,
yksi päivä ratkaiseva.


Kutujuhlakekkereistä,
tuus, Tuusniemen kekkereistä
nautti vain oma porukka,
ei lain Lieto Lemminkäinen,
eikä villi Väinämöinen!


4.7.
Klaukkalan likan imussa
Kalevi Keravalainen
ravasi Telkkien mäelle
ensimmäisenä vasiten;
otti kunnian ja kullan!


5.7.
Kosteus on rutjan riesa;
jokainen vesipisara
lisä pieni on ilossa,
onnessa ja autuudessa!
Lisäksi mun murheekseni
miljardeja riittää niitä
alla pilven joka ikisen!


5.7.
Jaloin jos ei matka taitu,
apunani olkoon auto!
Jos ei kaiu Väinön laulu,
liekö Juicesta apua,
Juice-kuorosta vasiten!


5.7.
Rosberg, Räikkönen ravassa,
ilman sankarin imua,
konsa kurja kuljettaja,
ajokortiton ajuri,
Kalevi Keravalainen
astuu viivalle samalle,
kuululle katuradalle,
maisemissa Monte Carlon!


Sääli silloin poikasia,
pilttejä isukin, äidin,
uransa lopettavia,
kuuluja kuvattavia!


5.7.
Juankosken Joikuseura
jättitaiston järjesteli;
ken on kelvoin kiekujista,
nykyveisuin veisaajista?


Tuli paikalle valiot,
koko maailman mitassa
laulajat iän ikuiset.


Nämä kolme konkaria
palkittiin podiumilla,
kullalla ja kunnialla;
tosin kaksi heistä vainen,
koska mitteli vain kolme;
tyytyivät muut kuulijoiksi!


5.7.
Jaloin jos ei matka taitu,
josko rakkoja jaloissa,
apunamme olkoon auto!
Helpotus tämä monelle,
ainakin alamäessä!


6.7.
Josko päivän päättyessä
olet märkänä hiestä,
josko kylmä kiusaa miestä,
suihkuun syöksy, vaatteet vaihda.


Pitkää iltaa ällös vietä
kuunnellen eto puheita,
maistereiden mietelmiä
märkänä kuin kirkon rotta,
joka löysi sattumalta
kellarista oivan onnen;
kirkkaan, vuolaan viinivirran.


6.7.
Juankoski jouhevasti
aivan yks kaks yllättäen
lounaan tarjosi väelle,
vinhoille vaeltajille,
kulttuurikuluttajille.


6.7.
Katsomo on oitis tyhjä,
konsa huusi herra Hamlet:
Ollako vai eikö olla.
Sitä ennen täysin täynnä
maksaneita katsojia!


6.7.
Tyylityttö Helsingistä
juoksi kelpo kympin lenkin!
Minä jaksan vain kävellä.
7.7.
Suuntana on Luostanlinna,
mi on oiva hoitolaitos,
parantaja eksyneiden,
jopa harhaanjohdettujen,
mikä vieläpä parasta;
Joron Jäljillä kävijän,
Kalevala-kulkijoiden!


7.7.
Kalevi Keravalainen
maita mantuja kuleksi,
aikoi kurja sankariksi,
jättiliskon surmaajaksi.


Konsa suuri metsästäjä,
leijonan ja karhun surma,
näkyviin sai liskon lapsen,
joka vielä toistaiseksi
munankuoressa asusti,
oli aatos täysin toinen:
Ryhdyn mä kalastajaksi,
taikka verkonpaikkaajaksi!


8.7.
Väinämöisen päivätorkku,
pahan laadun painajainen:


Kuuletko sinä inehmo,
ikinuori ihmemiesi,
Kalevi Keravalainen,
Väinämöksi myös sanottu:
Täällä mister Mäntyniemi,
ja kuningas Kultaranta.


Tänne Naantalin tiloihin
sua kutsuu Kultaranta,
poiketa jos vain sä ehdit!


Sorry Sauli Suurensuuri,
nyt on mulla pieni kiire,
Uhtualle ehdittävä
luokse kurjan kuulun männyn
josko vastassa Vladimir,
jonka äskettäin tapasit.


Mutta ehkä syksyn tullen,
joskus joulukuun alussa
voisin stadissa tavata
sinut ynnä puolisosi!


9.7.
Anteeksi, vähän vilahti,
tarkoitus kun on minulla
päästä taivaalle staraksi,
matkata Marilyniksi!


9.7.
Saanko tulla seuraksesi,
kaveriksesi kavuta,
saanko seistä vierelläsi,
lausua pari runoa,
runoa omatekoista,
josko maineesi avulla,
sinun sorjasiivelläsi
musta laulaja tulisi,
vaikka pahnanpohjimmainen,
kunhan vain jotain tulisi!


9.7.
Mottimiehen painajainen


Töitä paiskin vuoden, kaksi,
jotta motti valmistuisi;
turhaan uunona ahersin,
aina vei kapitalisti,
valtiokapitalisti,
veroherra vertaa vailla,
ikuinen verenimijä
pinostani parhaat päältä.


Viimein malttini menetin,
minimottini monotin:
Lypsä muita, et minua!


9.7.
Raskas on kranaatinheitin
kantaa taikka kuljetella.
Raskaampi toki on olla
tulen alla taistelussa,
suu ja silmät sammaleessa!


9.7.
Läskivatsan seutuville
Kekkos-Urhon instituutti
meille kelpo kulkijoille
oudot vempaimet usutti,
laitteet tummat, kummalliset,
salaiset, salaperäiset.


Muuan kuulu hevosmiesi,
jolla vaimo keskusneiti,
kehuskella taisi meille:
Kuulin äsken kulkiessa;
KooGeeBee kera CiiAiEin
murtanut on kehnon koodin.


Kohta herrat Moskovassa,
Ameriikan mantereella
tietävät pahat tekonne,
salanne, sydänsurunne,
kalan- ja lihanhimonne,
vatsan, rinnan ympärykset,
likaiset sukat ja vitsit
ynnä vielä viimeiseksi
ne kuljetut mailit, metrit,
peninkulmat vaaksat, virstat,
jotka tällä tietämällä
eivät kiinnosta kai laisin!


10.7.
Väinämö talon rakensi,
isot akkunat avasi,
oviaukon seinään saattoi,
jotain pientä vain unohti!


10.7.
Kirkolle on kohta kiire,
vene konsa korjattava,
airot jostain ostettava.


Kirkolle on kohta kiire,
ellei paidatta viel’ pappi,
lukkarin lusikka suussa.


Kirkolle on kohta kiire,
ellei liene arkipäivä,
varma välttö jalkapuusta!


10.7.
Suojärven surusijalla
kyynel vieri poskellani,
sisältäni suolakyynel.


Suojärven surusijalla
suomalaisna suuta mursin,
punasilmin sinnittelin.


Turha muuta mun sanoa,
kun en kestä kyyneleitä;

omiani varsinkana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti