Tule ja tutustu turja!

Tule ja tutustu turja!
Astuos merestä miesi. Katso myös: http://kalevi-keravalainen-via-kalevila.blogspot.fi/

perjantai 28. helmikuuta 2014

Sivistystä ei minulla

Sivistystä ei minulla,
töllötteen kun kaukaa kierrän,
Putousta kun en katso,
yhtä ainutta osasta!

Demari-ilosanomat!

Demari-ilosanomat
Kreikan velkavastaaville:

Jutta taannoin terhakkaasti
taapersi kera takuiden,
julisteli julkisesti:
Suomen kansan kukkarosta
lainaa saatte te minulta!

Tänään Antti-aikapoika,
- Jutan kelpo kilpaveikko
julistelee julkisesti:
Minä anteeksi ne annan,
takuista vähät väliä!

Haluaa vihervasuri

Haluaa vihervasuri
muuta miestä mittavammin,
muuta akkaa ankarammin
armeijan alasajoa,
puolustuksen purkamista,
- ammattiaseväkeä.

Pakko tyhmän on kysyä,
mitä muuta sä odotit
taistolaisten tantereelta,
- jälkipolvelta pololta!

torstai 27. helmikuuta 2014

Napoli ja koirankakka

Konsa kakkaa kaikkialla,
kujilla sekä kaduilla,
Napoli, eto elävä
päätti tutkia jätökset;
kenen koira jätteen jätti,
ken korjannut ei jätöstä.

Päätti viisas virkamiesi
käyttää hommassa apuna
dee-en-aa-rekisteriä,
vaikka tällä tietämällä,
- karvoihin ei katsomista!

Helsinki ei innostune,
äkin päätä turja, tollo
ajaa kaupungin parasta:
Sehän maksaisi mania,
meillä siihen ei varoja,
eikä tuskin tutkijoita,
- laisin kaasunaamareita!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Minäpä olen ihana -viikko

Minäpä olen ihana -viikko
hullutus on hallituksen,
keksintö Jutan ja Jyrkin.

Kukaan kurjaa kun ei ylistä,
pakko itseä kehua,
päivän seitsemän ajalla.

Kuluu kurjan loppuvuosi
kehumista muistellessa,
toistellen ylisanoja!

Alko kelpo kierrättäjä!

Alko, kuulu viinakauppa,
ilahtui ikihyväksi,
konsa äsken muuan laitos
puolueetonna todisti:
Kunnossa on ympäristö,
kierrätys erinomaista!

Mitäpä lisäisi siihen,
kuinka kehnoa kehuisi!

Kierrekorkki kelvollinen
herran helppo on avata.

Kädestä käteen on kierto,
ostajalta ottajalle,
ukolta puliukolle,
- heti Alkon naapurissa!

Surkea kädenojennus!

Kelpo Kaisa Rautaheimo
otti oivaisan otoksen,
jossa kaksikko erosi,
- Timo, Jutta kättelivät.

Kättelijää katsoi Soini,
silmää silmänsä tavoitti,
Urpilainen taas unohti,
- hylkäsi hyvät tapansa,
katsoi, katsoi, minne katsoi,
- mutta lähtijää ei laisin.

Katainen, isäntä toinen,
- sentään hiukkasen hymyili!

Miksi tällainen tilanne,
surkea kädenojennus,
hymy vaisu, vaillinainen?

Tässä siihen on selitys:

Juhla konsa on ohitse,
eväät syöty syntiseltä,
juomat juotu pohjaan asti,
- hallitus hätätilassa,
Jyrki fantastic Katainen,
kera urho Urpilaisen
kutsui koolle konkkaronkan,
syötti Saarikon ja Soinin,
anoi armoa, apua,
- tukea ikiajoiksi!

Syntynyt kun ei sopua
Suomen velkasiivonnasta,
kuluista kulutusjuhlan,
elosta yli varojen,
oli Jyrkin mieli maassa,
Jutta ankean oloinen,
- kiukkuinen kuin kirveen niellyt!

Hallitus on yhtä heikko...

Voimassa ikisanonta:
Hallitus on yhtä heikko,
kuni on sen heikoin lenkki.

Mieti miesi, ukko, akka,
ken on kehnoin kehnoimmista,
sateenkaaren sankareista,
erottuuko yksi heistä,
onko kehnoin, Jyrki, Jutta,
vaiko armas Arhinbacke,
- konttaaja kovaosainen,
vai liekö samalla siinä
pelkkää silkkoa sisältä
- koko kurja kuutoskerho!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Terve, terveempi Kerava!

Sairaanhoidosta Keravan,
terkkarin eto tilasta
tämä tuskin historiikki,
aikajärjestysasiakirja,
vaan on summa sattumusten,
mielivaltainen vikinä,
poimimana muuttomiehen,
kehitelmä kurjan Kermun,
- Vaka Vanhan Vääräleuan!

Kaksikymmentäluvulla
Kervo pääsi kauppalaksi,
- irti Tuusulan lumosta,
lääkäreitä silloin yksi vainen
- sekin vain osaoloinen,
oli sentään tohtorilla
kaksi skooppia apuna,
mikro- ja stetos- tukena,
lapsenpäästöjen varalta
käsillä oli kätilö.

Homma, työ, oli urakka;
päivä, ilta, yö ja aamu
- täysin vailla vaihtomiestä!

Vapaata oli vain silloin,
konsa kaukana Kerava,
- varpaat järvessä, joessa!

Hyvin pitkään maksajana
oli kulloinen potilas,
- rikas, köyhä, työikäinen.

Tohtori rahat keräsi,
markat rikkailta manasi,
- köyhiltä vähän vähemmän!

Kolmekymmentäluvulla
kiersi kehnoilla poluilla
sisar valkoinen ja hento
- taakkana tuberkuloosi!

Neljäkymmentäluvulla
Keravalla keikisteli
kätilö, pari sisarta,
- hentous ei aivan varma!

Kuusikymmentäluvulla
oli kasvu merkittävä,
oli täällä tyttäriä
- yksi kumpaakin enemmän.

Seitsenkymmentäluvulla
tunki tänne tohtoreita
paljon entistä enemmän,
aukeni ovi ja uksi,
- sisään ja ulos, tai toisin!

Vähän myöhemmin narahti
ovi, uksi tuskin laisin,
lääkärivaje puhutti,
päivystys oli pahasta,
- tosi raskasta monelle!

Laki konsa laadittuna
terkkarin sai myös Kerava,
rakennuksen uljaan, suuren,
siihen myöskin sairaalansa,
- sekä runsaasti väkeä.

Tästä alkaa aikamoinen
lehtileikkeiden tarina,
auvo anti arkistojen
seitsenkolmesta lukien
aina melkein tänne asti,
pois vain vuotta kymmenkunta,
loppupäästä nyt vasiten:

Ikääntyminen on voitto,
voimavirtamme on vanhus!
Kohta kelpo on Kerava,
terkkari liki tulossa:
Vanhus ei enää murise;
kerrankin verovaroille,
- markoille on oiva kohde!

Vuonna kahdeksan ja kaksi
pullisteli puutelista:

Tukossa ajanvaraus.

Lisää meille lääkäreitä,
- jonotusta en kestä laisin!

Lapsille oma lekuri!

Bussilla ei sinne pääse,
- paitsi joskus keskustasta!

Kolmen viikon venttuu pitkä,
- lyhemmäksi siis jonotus!

Ja kas kumma, kumma kyllä
ilta-aikoja enemmän
tuli ykskaks yllättäen.

Tuli ohje oivallinen:
Tauti estä ennakolta,
- vältyt pitkistä jonoista!

Vuonna kahdeksan ja neljä
saartoi lääkäri Keravan;
syynä johtosääntösotku!

Tilanne tosi vakava,
josko lääkärit lakossa,
kauas pois katoamassa!

Hakusaarto harkitusti
Keravalle voimaan pantu!

Keravalla alkaa purku,
- käsittely kiistaköntin.

Vuonna kahdeksan ja viisi
kunnian sai kuulla kansa,
- potilas satikutia;
potilaista melkein puolet
turhaan tunkee tänne meille,
nuha, kuume tuskin tauti,
- lääkärissä lääkittävä!

Make piirsi Keskarissa,
vinoili pilakuvassa:
Hyvin kuuluu mummokulta,
paina luuri rintaa vasten,
hengittele rauhaisasti!

Kynään tarttui herra kiltti:
Kiitosta jopa kehua
terkkari sai toiminnasta,
- palvelu, mitä parasta!

Kiire aina on pahasta,
moite vieläkin pahempi,
lääkäri vähän valitti.

Kuumekäyrä on koholla,
väki kiukkuinen todella;
jonossa jokaisen aika
kuluu hirveän hitaasti,
tunti tuntuu seitsemältä,
- mitä onkin oikeasti!

Hätä ei tämän näköinen:
Hoidossa hätätapaus,
tapaus joka ikinen!

Jonoon kuolla varmaan saisin!

Takaisin jononumerot!

Pärstäkerroin on pahasta!

Humalaiset muille maille,
- äkisti eri jonoihin!

Täysi kymppi TUUSULALLE,
jono myöskin Järvenpäässä!

Vuonna kahdeksan ja kuusi
lääkitys on taas tehonnut,
jonot melkeinpä lyhyitä,
- viran uuden ansiosta!

Kallista Keravan hoito,
kalleinta koko kodossa,
suloisessa Suomen maassa,
- oma sairaala kun ojassa!

Ohi konsa kaksi vuotta
terkkarin tulisi olla
koko kansan palvelija,
sanaeli Pekka Puska.

Vuotta kymmentä kun juhli,
rakennus ja henkilöstö,
Halos-Tarja toitotteli,
avohuoltoa avitti,
Keravaa kovin ylisti:
Kelpo terkkarin osalta
esimerkki on Kerava!

Puska taasen kiivaeli,
kirosi tupakan, rasvan!

Haasteena on vanhushuolto,
- konsa vanhenee väestö.

Remontti on uhkaamassa,
- rahaa pakko on varata.

Vuosi 1989

Finnstar-systeemi valittu,
hinnalla tosi hyvällä,
- muutamalla miljoonalla!
Lisää liksaa hoitajille,
ettei Espoo houkuttaisi,
- Vantaa liikaa viehättäisi.

Riesana byrokratia,
jos on yhtään uskominen
perushoitajan puhetta,
- kirjoitusta kiivaanlaista!

Potilas on pelkkä kiusa,
jos on yhtään uskominen,
- sadatusta sairaan miehen.

Outoja kipuja aivan
ilta-aikoina esillä,
vahvan lääkkeen vaatijoita,
kärkkyjiä illat pitkät.
Liekö huumeista halua!

Työtä tehdään jatkuvasti,
päivät, illat yöt ja aamut,
puolitoista vuorokautta
väsymättä, uupumatta.

Vuosi 1990

Työ tekee hyvää -projekti
koski myöskin terkkaria,
- resurssipula pelotti.

Merkityksetöntä työmme,
väki väitti väitöksessä.

Maanantaisin vain varaus
muulloin turhaa on yritys,
- pula konsa on ajoista.

Puna sulka kun keräsi,
lahjoitteena Leijonilta
pyörätuolin sai Kerava.
  
Pitkä piina päättyy kohta,
väestöstä vastuu varma:
Hoito taikka oiva ohje
- kuluessa kolmen päivän!

Hoitotiimi sai numeron,
josta voi ajan varata,
- joka ainut arkipäivä!

Helle kiusaa vanhuksia:
Ohje on; juo riittävästi!

Pekka Kettunen kehaisi,
kuntakarju kuulutteli:
Kelpo kunta me olimme
työnantajana tykätyin!

Vuosi 1991

Eiran hylkäsi Kerava,
Peijas pomppasi tilalle,
- alku varma aivan kohta.

Vuosi 1993

Aluejako alettu:
keskusta, itä, SAVIO,
palvelu parempi saatu,
- ainakin siis aatoksissa!

Päivystys on Peijaksessa,
maanantai on alkupäivä.

Vanhuus vailla tuskaa, huolta,
sanoissa sekä puheissa,
käytännössä kenties toisin,
- armomurhasta apua!?

 Vuosi 1994

Kuralla koko Kerava,
juustohöylälle on töitä,
taikka sitten puimurille,
- leikkuuvehkeelle vasiten.

Valmiina on potkulista,
lakaista saa luuta suuri,
sossutoimi turhan kallis:
Menköön kaksi lääkäriä,
- hoitojohtajan mukana!

Sadan markan vuosimaksu
taikka sitten rohkeimmille
viisi kymppiä per kerta.

Vuosi 1995

Hoitolakko jo pahasta,
jono kohta kurja, pitkä,
kuni ennen nälkävuosi.

Potkut lääkärin pahasta,
jono senkin seurausta,
- polttopullot sentään poissa!

Terkkarissa on hometta,
joka toisella kutina
kurkussa sekä nenässä!
- Saviolla ei paremmin.

Vuosi 1996

Influenssa kaataa taasen,
kestää päiviä useita.

Potilasjonot isoja,
sietämättömän isoja,
palo lähellä on lääkäreillä.

Alueiden purku-uhka
Keravalla on lähellä.

Peruutteli lääni potkut,
- potkut lääkärin peruutti.

Vuosi 1997

Ylilääkäri katosi,
- Hämeenlinnaan herran reitti.

Tutkinta ministeriön
Keravalla on edessä,
konsa kelpo kuntalainen,
- kyllästyi jono-olosta.

Palvelukyky katosi,
säästöt siihen syyllisiä.
Kansalta resepti kelpo;
sääli ei nyt laisin auta,
- lisämarkka terkkarille!

Palvelu erinomaista,
kehui Keskarin lukija.

Ylilääkäri haussa,
- kaksitoista jo jonossa!

Ruokapuute terkkarissa,
viejinä lähiomaiset,
kainalossa lämmin ruoka!

Sairaat heitteille jätetty,
vanhukset liki nälässä,
suihku, ulkoilu uhattu!

Vuosi 1998

Väkivastuu vasta ensi vuonna;
kaksi uutta lääkäriä,
- tarve varmaankin olisi.

Pakko on väen vähennys,
muuten katkea ei kierre,
- kammottava velkakierre.

Loppiaisena remontti;
pääovi on kohta kiinni
aina asti huhtikuuhun!
- Kulkekaa sivuovista!

Väkivastuu vasta ensi vuonna,
remontti on turhan pitkä,
- aikataulunsa ojassa!

Turvapalvelu tulossa,
vanhoille hälypuhelin!

Vuosi 1999

Väkivastuu alkaa kohta,
tämän vuoden loppupuolla,
tiimejä on silloin kolme,
pohjoinen, itä, etelä!

Jonotus on kohtuutonta,
- käykää itse katsomassa!

Vuosi 2000

Väkivastuu on omittu,
palvelutaso parempi,
- jopa kiitosta on saatu.

Sata vaihtaisi omalekurin,
- mikä ei ole isosti.

Petiosasto pulassa,
ylikuormainen on kurja,
tautikirjo taas kamala,
hoitajat liki lopussa,
- kuorman alle uupuneita.

Mutta, mutta kumma kyllä
mummo, vaari tyytyväinen;
oma lääkäri ihana,
pääsy lääkärin pakeille
helpompi on muuta maata.

Vuosi 2001

Sossujohtoon jättitunku
kaksikymmentä peräti,
päteviä liki jokainen
- sopiva on harva vainen?

Laihdu vasta syksyn suussa,
Peijaksen tila lopussa,
-varattuja kaikki ryhmät.

Kaksi kolmesta kovasta
sitä on nyt mielipuolta,
jotta terkkari on kelpo,
- vastaanotto tyydyttävä.

Lääkärilakon kuluja,
kohta maksella on pakko,
mistä markat, keltä pennit,
- kärsijä on kuntalainen.

Terve puisto taas puhutti,
idea on se ihana,
- liekö konsaan totta turja.

Vuosi 2002

Johtolääkärit jonossa,
kaksikko äkin katosi,
- Kela, Espoo ottajina.

Lääkäripula toi ruuhkat!

Vuosi 2003

Omaisilta usko mennyt:
Hopeahovi pulassa,
- perushoitokin hädässä.

Huussin tarve on vähempi,
perushoito kun parempi
- hieman entistä parempi.

Ajoissa reseptit hoida,
- kesä kohta on ovella!

Vuosi 2004

Lisäliksa Piikivelle,
suurempi kuin kelleen muulle,
- Keltakeskari kehaisi!

Terkkari jakaa vähästä;
- niukkuutta ja hieman muuta.

Illalla älä kipuile,
sunnuntaisin tautiin tartu,
kulu konsa on isohko,
- euroja nyt viisitoista.

Vettä taasen lattialla,
homeongelma edessä?

Hoitajapula pahasta,
- takuuhoito horjumassa.

Vuosi 2005

Päivystysjono on pitkä,
mittaa joskus perhanalla
jopa päivä taikka kaksi!

Tuplan tuo lisäpotilas,
lisäpennin lääkärille
päätti kelpoisa Kerava,
- takuuhoitonsa takia!

 Ja vielä loppujen lopuksi!

Ja vielä loppujen lopuksi,
vaikka lausuja väsyisi,
uneen kansa uuvahtaisi,
muisto sieltä, toinen täältä:

Kauan sitten on havaittu;
väki vanhenee rajusti,
muisti katkeilee karusti,
apu siksi on hyväksi,
kotihoito kohdallansa,
tosi tärkeä todella,
- jopa joskus yksityistä!

Vanhojen koti ketale
kuollut on nyt jo nimenä,
tilalla Carita, Alli,
Akseli, Elina, Tauno,
- palvelukodit komiat,
joita joskus kummasteltu,
aina myöten ulkomaita:
- Rikkailleko ne rakettu!

Hopeahovi kun valmis,
remontoitu kuntoon kurja,
oli vuoro terkkarilla
sekä Hoiva-Helmiinalla.

Saatiin siinä seuraksensa
kappeli, lisätiloja,
hyvästijätölle huone.

Tilaa liikeni aluksi,
jopa muille myytäväksi.

Kerran kauan, kauan sitten
paraatiovi pamahti,
vakavasti tauti tarttui;
auki, kiinni itsestänsä,
uksi yhtenään ujelsi,
automaatti kun hajosi.

Käsisuihku suurin määrin
kiinnosti voroja kerran,
matkaan lähti monta niistä
pimetessä pitkän illan.

Lääkäripula kun koitti,
ostopalvelu pelasti,
- kriteeriksi hiipi hinta!

Kerran kellari pimeä
lohtua toi työttömälle,
sängyn sai koditon kurja;
ruoka löytyi keittiöstä!

Finnstar konsa on väsynyt,
tilalle piti tuleman
munkki, nunna tai Apotti,
mutta kalliina ketale
joutui taannoin hyljätyksi.

Ilkeästi jos sanoisin
taitaapa tätä nykyä
olla omalääkäri ojassa,
vastuu allikon omana,
herran huomassa väestö,
mutta sitäpä en sanaile,
ettei pillastu porukka,
kun ei se ole ees täysin totta!

Ja lopuksi loppulause

Puhu paljon en nykytilasta,
en hyvästä, en pahasta!
Käykää itse katsomassa,
- vapaasti tahi pakosta,
sairaana ja vaivaisena,
- taikka terveenä kuin pukki!