Suomen heimot herkulliset

Luonnonlapsi lappilainen

viinalle on varsin perso.

Viiden ihmisen edestä

savolainen pieksee suuta;

aina on hän kahta mieltä,

vastaista ja myötämieltä.

Hämeen mies vähäpuheinen,

tekee työnsä mallikkaasti,

kehumatta, kerskaamatta.

Uho suuri pohjalaisen,

oli sitten kourassansa

puukko, keppi taikka keihäs.

Hiljaa kärsii kainuulainen,

nurisee hän itseksensä.

Taajaan käy suu karjalaisen,

suku hällä on lähinnä,

tekemättä aina työnsä,

paitsi kurja kaupankäynti.

Varsinaiset suomalaiset,

joen puolelta parilta,

ovat varsin koppavia,

ikäviä ihmisiä,

pessimistejä peräti.

Stadilainen vain on herra,

muita ylväästi ylempi,

maalta tullut matkustaja,

halpamainen halveksija.