Nainen pelkässä topissa

Nainen pelkässä topissa

mäkäräisten maille mönki,

kulki kurja kanjonissa

pikkupöksyissä, topissa,

oli auvoinen asunsa,

liki suojaton ihonsa.

Konsa neito kanjonissa

kutsunsa oli jo kuultu:

Tule luokseni ötökkä,

pistä ja pure minua,

veriselle atrialle

kaverisi kutsu kaikki!

Mäkäräinen, kaksi, kolme,

tuhatkunta tunkevaista,

kohta jo sata tuhatta,

lensi luokse kutsujansa,

puri kerran, kaksi, kolme,

puri neitosen verille.

Huuto hirveä helähti,

kaikui kirku kanjonissa,

kaukana oli apunsa,

etelän Medi-Helissä.

Vaimeni jo neidon kirku,

kaikunut ei kanjonissa,

kaikunut ei kanjonissa,

- paitsi kopterin pörinä.

Laski lentäjä kedolle,

keskelle eto kivikon,

pelasti kovaosaisen,

kurjan nouti kuolemasta,

kamalasta kanjonista,

- syyttänyt ei tyhmyydestä!