Runon ja suven lumossa

Kulunut on kolme vuotta

konsa kuljin Tallinnassa

hyvin varhain aamusella

pitkin hiljaista katua,

Vapaan kansan aukiolta

kohti Laulujen Lavoa.

Tippa silmässä mä seisoin,

lavaa tyhjää tuijottelin;

ketään ollut ei lavalla,

katsomossa kaksi miestä,

minä ja joku turisti.

Tippa silmässä mä seisoin,

lavaa tyhjää tuijottelin:

Täältä alkoi vallanvaihto,

omiin kouriin onnen otto,

laulamalla, ei väkisten,

tanssimalla, ei aseilla.

Tänään kuudes heinäkuuta,

runon ja suven lumossa,

myötä Eino Leinon päivän,

rustailen tätä runoa:

Iloni on suuren suuri,

konsa kuulen Pääkköseltä,

sivuilta eto Hesarin:

Laulujuhla on isompi,

suurempi kuin konsaan ennen!

Tänään kuudes heinäkuuta,

runon ja suven lumossa,

katse kauas suunnattuna

tippa silmässä mä seison,

kuulen kuinka kaikaa laulu

laulu Koidulan Lydian,

- laulu kansan itsenäisen.