Kiekui kukko tunkiolla!

Kiekui kukko tunkiolla,

lauloi lauseita isoja,

omaa suuta suurempia,

kiekui naapurikukoille,

polki jalka, heilui heltta,

pyllisteli pyrstösulka:

Minun kurja tunkioni

kohennusta kaipaa kohta,

runsaasti lisätiloa,

kaipaa laumani tiloa,

siirtelyä suunnatonta,

rajaviivan raivausta

äkin taakse taivonrannan.

Kiekui kukko tunkiolla,

kannusti kanaemoja,

kainaloisia tipuja:

Paskani ei tänne mahdu,

sovi sontani ei laisin,

käykää vieraissa visusti,

naapurikukon keoilla,

oitis alkakaa munia,

valittakaa kohtelusta,

munienne murjonnasta,

niin apuni on lähellä,

heti valmiina varalta,

ja eikö kohta tunkioni

ole kartanon kokoinen,

suurempi kuin silmän siinto,

laajempi kuin katseen kanto!