Keravansa
kunniaksi
Keijo
Pum-pum-Puumalainen
työsti
kanssa Rytmiringin
soiton
oivan, aurinkoisen,
höysti
soiton taivaallisen
runosilla
rytmisillä.
Akustiikan
aikaansaanti
hieman
tuotti tuskaa, huolta;
katedraalin
löysi miesi,
arvatkaapa
muijat mistä,
uskokaa
tai älkää äijät,
-
vesitornista todella,
ei
siis kirkon kammioista!
Lähteenä
Vesisonaatin
ollut
ei nyt kumma kyllä
kirjaston
vesivalumo,
keskustan
komea allas,
puhumatta
puhtoisesta,
paikallisesta
joesta,
vaan
löytyipä sen solina
uskokaa
tai älkää äijät
-
vesitornista taas taasen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti