Ingmanin
mä muistan aina,
en
hyvällä, vaan pahalla;
tätä
koskaan en unohda:
Kuvaajana
kutsuttuna
kuljin
kerran kauan sitten
kirkkoherran
seurueessa,
konsa
piispa tarkasti Sipoota,
kiersi
kirkot, maitofirmat.
Ingman
”piispaa” syötti, juotti,
tarjosi
koko väelle,
omalle
ja saapujille,
kakut,
pullat, kahvit, kermat.
Minä
yksin katsoin päältä,
seisoin
yksin syrjemmällä,
kuivin
suin ja kostein silmin
katsoin
muiden nautintoa,
maitotuotteiden
kulua.
Konsa
kestitys ohitse,
tilaisuus
liki lopussa,
tuli
luokse hyljeksityn
muuan
mummo valkoisissa,
tarjosi
lasin mehua:
Josko
hylkäsi sut herra,
työläinen
ei sentään laisin!
Jälkikirjoitus
kipakka:
Nyt
on Ingman sitten Arla,
osapuoli
maitokiistan,
kelpo
kukko tunkiolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti