Kuulu Kuusamon Kalevi

Viisi vuosikymmentä takaisin

kuulu Kuusamon Kalevi,

suvultansa Oikarainen,

hiihtäjä iän ikuinen,

latujansa kerran kiersi,

Kuusamon rinteitä ripitti,

ravasi ase selässä.

Kuulu Kuusamon Kalevi

oli kuullut kerrottavan

eto naaraasta, sudesta,

jopa tappoi kelpo koiran,

tappoi sen talon pihasta,

kellisti sen ketjun päästä.

Kuulu Kuusamon Kalevi

äkin jälkiä havaitsi,

suden jälkiä tapasi,

tapasi suden kulusta,

ase armoton olalla

perään riensi suksimiesi.

Kuulu Kuusamon Kalevi

umpihangessa uhosi,

hiihti tunnin, hiihti kaksi,

hieman sankari hikoili,

vähän miestä jo väsytti,

uupua oli jo urho,

muttei antanut periksi,

kiiruhti lisää, hikoili.

Kuulu Kuusamon Kalevi

umpihangessa uhosi,

lopulta pedon tapasi,

oli sihti kohdallansa,

täplä vaihtui valkeaksi,

kotiin hiihteli Kalevi

suden raato kainalossa.

Jälkeen suuren seikkailunsa

kuulu Kuusamon Kalevi

aina tunnetaan nimellä

Susi-Kalle Oikarainen,

- Susi-Kallena karusti!

Jälkeen suuren seikkailunsa

Susi-Kalle, sankarimme,

oli nyt eto inehmo,

jota pelkäsi jokainen,

susi, hiihtäjä hikinen,

venäläinen kilpaveikko,

- jopa jätkä norjalainen!

Jälkeen suuren seikkailunsa

Susi-Kalle, suuri miesi,

Hohe-Tatralta palasi

- voittajana viidenkympin.

Susi-Kalle, sankarimme,

hiihtäjä iän ikuinen,

kaadosta sai palkkioksi,

rahasumman runsaanlaisen,

ensipalkinnon veroisen,

- satasia vissiin viisi!

Jälkikirjoitus kipakka:

Nykyään on tyyli toinen;

uhkana on ampujalla

sakko ja aseen menetys,

jopa vankeus varattu,

susi konsa suojeltuna,

- koirista vähät väliä!