Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kuulu Kuusamon Kalevi

Viisi vuosikymmentä takaisin
kuulu Kuusamon Kalevi,
suvultansa Oikarainen,
hiihtäjä iän ikuinen,
latujansa kerran kiersi,
Kuusamon rinteitä ripitti,
ravasi ase selässä.

Kuulu Kuusamon Kalevi
oli kuullut kerrottavan
eto naaraasta, sudesta,
jopa tappoi kelpo koiran,
tappoi sen talon pihasta,
kellisti sen ketjun päästä.

Kuulu Kuusamon Kalevi
äkin jälkiä havaitsi,
suden jälkiä tapasi,
tapasi suden kulusta,
ase armoton olalla
perään riensi suksimiesi.

Kuulu Kuusamon Kalevi
umpihangessa uhosi,
hiihti tunnin, hiihti kaksi,
hieman sankari hikoili,
vähän miestä jo väsytti,
uupua oli jo urho,
muttei antanut periksi,
kiiruhti lisää, hikoili.

Kuulu Kuusamon Kalevi
umpihangessa uhosi,
lopulta pedon tapasi,
oli sihti kohdallansa,
täplä vaihtui valkeaksi,
kotiin hiihteli Kalevi
suden raato kainalossa.

Jälkeen suuren seikkailunsa
kuulu Kuusamon Kalevi
aina tunnetaan nimellä
Susi-Kalle Oikarainen,
- Susi-Kallena karusti!

Jälkeen suuren seikkailunsa
Susi-Kalle, sankarimme,
oli nyt eto inehmo,
jota pelkäsi jokainen,
susi, hiihtäjä hikinen,
venäläinen kilpaveikko,
- jopa jätkä norjalainen!

Jälkeen suuren seikkailunsa
Susi-Kalle, suuri miesi,
Hohe-Tatralta palasi
- voittajana viidenkympin.

Susi-Kalle, sankarimme,
hiihtäjä iän ikuinen,
kaadosta sai palkkioksi,
rahasumman runsaanlaisen,
ensipalkinnon veroisen,
- satasia vissiin viisi!

Jälkikirjoitus kipakka:

Nykyään on tyyli toinen;
uhkana on ampujalla
sakko ja aseen menetys,
jopa vankeus varattu,
susi konsa suojeltuna,
- koirista vähät väliä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti