Val di Fiemmen jälkipuinti

Konsa Suomi surkeana,

itkusilmin sinnitteli,

kotiin konttasi kisoista,

minä urho, uljas miesi,

- Kalevi Keravalainen

sukset jalkaan survaelin,

- ylämäkeä yritin,

kuulutin koko kylälle,

koko Suomeni suvulle:

Kuningasta katso kansa,

katso suurta sankaria,

- idolia, ihmemiestä!

Vaan kuinka kävikään kurjan:

Ensimmäisessä mäessä

muistui mieleen wassberg, kuokka,

- tyylit kaikkein joutuisimmat,

niitä heiluin hetken verran,

- en jaksa, osaa, totesin.

Jatkoin poika polkemista,

ankka-tyylillä tykitin,

hikosin, heti väsähdin,

vaivuin hankeen uupuneena,

vaikertelin voimatonna,

- kirosin koko kisani.

Koti konsa viimein koitti,

moittinut en ”pettureita”,

nyky-Suomen ”surkimoita”,

pyysin anteeksi tytöiltä,

pojiltamme pontevilta,

- koko kelpo joukkueelta.