Tuusula, kun on osaava,
maalaiskunta kunnollinen,
keksi kerran kelpo kilvan,
– pystyyn laittoi lypsytaiston.
Oli ensin ongelmana,
mistä saada kilpaveljet,
mistä kunnon kilpasiskot,
– mistä lehmät lypsäväiset.
Sitten keksi kunta kurja:
Onhan meillä täällä kaksi,
pahimmoista pyrkyriä,
– asukkia Arkadian,
jotka aina joutavina,
pyrkivät myös pyytämättä,
– aina ehdoitta esille.
Toinen pulma purtavaksi,
sitäkin oli pahempi:
Mistä lehmä lypsäväinen,
joka ei pahoja potki,
antiansa pihtaele,
maitoansa maahan heitä.
Sitten keksi kunta kurja:
Lypsypalliin laitettuna,
tekotissi onhan täällä,
utareet, ne uljaanlaiset,
– täynnä vettä lie vasiten.
Kertoi meille Keskarimme,
puolueetonna pulisi,
kuinka käynyt on kisassa,
kuinka kurja-Kuusistolle,
kuinka kanki-Kaikkoselle?
Vaikka kelpo kaksikkomme,
kuinka tissiä tiristi,
maitoansa maanitteli,
tekotissistä tivasi,
tulos tuskin tyydyttävä,
kaksikkoa kannustava.
Sijansa ei suurenmoinen:
Surkea sijoitus heillä,
– kaksi viimeistä, vasiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti