Hävinneiden hääriessä,
– hallitushalun himossa,
kesken tiukan tunnustelun,
esiin astui Piiru-Eero,
sanaeli suurin elkein,
iski pöytään jättijytkyn:
Nyt on tehty täysi käännös,
otettu on oikopäätä,
uusi suunta Suomellemme,
– sanokoot muut mitä tahansa,
nyt me vaadimme vakuudet,
ennen lainan antamista,
ennen Euroopan tukea.
Mitäpä sanoisi siihen,
änkyttäisi äijä viisas:
Isotella herran helppo,
konsa kaikki jo sovittu,
salaisesti Saksa, Ranska,
saman tehneet on tekosen,
– muka muille kertomatta,
”salaa” pikku piiperoilta.
Tämä tuttu on tilanne,
näpistetty näytelmästä,
jossa pikkuinen isäntä,
tossun alle taipuneena,
alta ahtaan käskyvallan,
lattiata kuuratessa,
pesurättinsä repäisi,
likasangon maahan kaatoi,
huusi suulla suurimmalla:
Kuules akka, ”armahainen”,
nyt se on loppu! Loppu, loppu!
Vähän ääntänsä korottain,
kysyi akka armaaltansa:
Kuninkaani, kultaseni,
mikä nyt on loppu, loppu,
– mikä loppunut sinulta?
Oli vaste arkalaisen:
Tuota, tuota, mäntysuopa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti