Pikkumustan mittelössä,
konsa kuulu kiekkokansa,
voitti kullan - vihdoin viimein,
riensi kansa kaikkialta,
– kaksi karjua sadasta,
kohti kultaista toria,
oluthuurussa humusi,
yski ynnä yökötteli,
aamuun asti armasteli,
tuskin jaksoi taaperrella,
töihin asti törmäellä,
– ennen päivän päättymistä.
Toisin laita tykkänänsä,
juhlan kohteilla kovilla,
– sankareilla Suomen kansan,
esimerkkinä lavalla,
”vesiselviä” ne kaikki,
– leijonat ja lampaat mustat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti