Tyttö päiväni pelasti!

Pimeydessä arkiaamun,

normilenkkini kulussa,

tyttö tuiki tuntematon

tänään päiväni pelasti,

kysyi kesken koulumatkan,

päältä pyöränsä uteli:

Miksi luistelet sä aina

meidän koulumme pihalla,

- rataa kierrät jatkuvasti!

Menin mä sanattomaksi,

mietin puhki pienen pääni,
mistä tunnisti hän Väinön;

kasvoista ei kumminkana,

ehkä lenkkeilyasusta,

sinikeltakamppeestani,

- no, no kun kivaa on se minusta!