Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

lauantai 17. lokakuuta 2015

Veljet, vesitilkka tuokaa!

Itken päivät, pitkät illat,
itken vielä aamuyötkin,
itken silmäni verille
nykytaidetta kun katson;
kiittelen” kirosanoja,
Suomen taiteen suuremmuutta,
kriitikon eto kehua,
maksullista mainostusta,
ylistelen” yltä päältä
sikamessiaat, lakanat
ynnä mustat mannerheimit.

Vuosin verta, kyyneleitä,
tunnin toista mursin suuta,
konsa kerran Kannaksella,
kaukana rajan takana,
tuolla Taipaleenjoella,
kaivon kuivuneen sijalla,
amatööri, nuori nainen,
äkin kaivoi kassistansa
kirjan vanhan ja risaisen,
kirjan kannesta erotin
nimen kuulun – Yrjö Jylhä.

Silloin siltä seisomalta,
me kaikki Suomen kansalaiset,
veteraanit, miehet nuoret
asennon otimme oitis:
- Veljet, vesitilkka tuokaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti