Haukio, Larin Paraske!

Naiset, nuo kalevalaiset,

vuoden verran pähkäilivät,

josko löytyisi puhuja,

- edes yksi ainokainen,

joka laisin ei olisi

tylsä ja tavanomainen,

jonka jatkuva jorina,

puhe pitkä, puuduttava,

kuulostaisi kultaiselta,

kirkkaalta kevätpurolta,

jonka joutava sanoma

runon lailla lausuttuna

kulkeutuisi kansan suussa

taakse vuorten, maitten, merten,

- tavoittaisi taivaan kannen.

Yksi löytyi empimättä,

löytyi päätä puhkomatta

likimain Turun torilta,

Kirjamessujen sijoilta,

löytyi Linnan seutuvilta,

Mäntyniemen maisemista,

- Sauli Suuren kainalosta.

Sattuva oli valinta,

yksimielinen ylistys;

täysin vailla vastustusta

tuli kohteeksi korea,

itse aiheensa osaava

- sanantaitaja sujuva!

Tiedät kyllä arvaamatta,

ken on yhden vuoden verran

- lausuva Larin Paraske!