Pöytä miss' ei kenkään istu!

Iltainen Sanoma saarnoi,

ilahdutti ihmislasta:

Vielä on maa maailmassa,

joka aivan arvokkaasti

muistaa miestä vangittua,

sotilasta sorrettua,

mi on orjana elossa.

Yhdysvaltain laivastossa

Jason Dunham -ruokalassa

virkaa hoitaa pieni pöytä,

pöytä yhdelle katettu,

- pöytä miss' ei kenkään istu.

Pöytä aivan istumaton

kuvaa vangin ankeutta

olla yksin alla sorron,

sortajan ja sortovallan.

Liina valkean värinen

kuvaa vangin puhtautta;

isänmaa kun kutsuu miestä,

kieltäydy ei hän kunniasta.

Pöydän kukka, kaunis ruusu,

kuvastaa punaista verta,

jota vuotanut on vanki,

joka ehkä on elossa,

mukaan itkevän omaisen.

Hapan sitruuna ja suola,

kertoo kaiken katkeruuden,

mitä tuntee sielussansa

kurja vanki ja omainen.

Pöytä pieni, istumaton,

lasinsa ylösalainen,

muistuttaa taas siitä että

lasi lain ei konsaan täyty,

kippistä ei konsaan kuulla.

Lippu pöydän keskustassa

muistuttelee siitä että

vanki, sorrettu sotilas,

antoi ehkä kalleimpansa,

henkensä, edestä maansa.

Kynttilä on merkki toivon:

Valaiskoon valo sen tietä,

joka ehkä on palaava,

syliin kansan kiitollisen!