Hiljainen on vieraskirja!

Hiljainen on vieraskirja,

typerästi tyhjää täynnä,

juuri silloin konsa Kaisa

enin kaipaa kannustusta,

konsa raskainta on treeni,

rantahiekalla kun kansa,

sukukunta suomalainen,

vähin vaattein tai alasti

vuottaa talven taisteluja,

menestystä mahtavaista,

piristystä harmaan arjen,

- kultaa, palkintosijoja.

Kynään siksi tarttui Väinö,

Kalevi Keravalainen:

Vihoittele ällös meille,

typerille tyttärille,

polo, parka poikasille,

jotka muistamme sinua

vain kun hiihdät hirmuisesti,

ammut tarkkaan taitavasti,

- hymyilet podiumilla!

Meistä nyt älä välitä;

näytä sitkeä sisusi,

purista hikipisarat,

polun varteen ne purista,

- myös ne kaikkein viimeisimmät,

ruutia älä lain säästä.

kaada laikat joutuisasti,

harjoituksissa kuin oisi

- aseena pikakivääri!

Muista hiljaa mielessäsi:

Konsa talvi on alussa,

olemme me taas mukana,

voittohuuman vallitessa

- selkääsi taputtamassa!