Taannoin
helskytti Hesari,
kysyi
äideiltä, isiltä,
koska
ihmisen ipana,
koska
kasvava kakara
sitä
ja sitä saa tehdä,
-
koska siitä kieltäytyä.
Tulos
tulkoon tunnetuksi,
myöskin
kielellä Kalevan:
Kahdeksan
kun on kakara,
yksin
saa hän puistoon mennä,
leikkipuistoon
ponnistella.
Yhdeksän
kun on ipana,
vapaasti
saa hän valita,
kenen
kanssa leikiskellä.
Kymmenen
kun mittarissa,
saakoon
suuri sankarimme
itse
vaatteensa valita,
päättää
pakkoharrasteensa,
-
lyödä naulaan luistimensa.
Yksitoistavuotiaana
lapsen
on jo aika saada
omaksi
älypuhelin,
kuume
kärsiä kotona
vailla
vanhemman tukea,
-
itse tuhlata rahansa.
Kaksitoistavuotiaana
syömättä
saa jättää lapsi
mömmöt,
mämmit ja salaatit,
-
Heset suuhun sulloella.
Kolmetoista
kun kasassa
aika
kasvot kaunistella
punalla
ja pakkelilla.
Neljätoista
kun lähellä
yksin
voi yön levätä,
kotosalla
koisaella.
Viisitoista
kun on koossa
viinaryyppy
paikallansa,
-
vanhempien valvonnassa.
Konsa
koossa kuusitoista
vuotta
pitkää piinallista,
sallittu
on tyttöselle
viettää
öitä valvomatta
kaverinsa
kainalossa,
-
poikaystävän pedissä.
Samalla
on sallittua
ottaa
urhea lävistys,
sinne
tänne sinnitellä,
-
korvareikien lisäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti