Pekka-parka Pätkähäntä

Kauan sitten Ruotsin maalla,

Talvitaiston tuntumassa,

Gösta Knutsson, kirjailija,

kertoi kissoista, kateista,

joista hän sadun sepitti.

Kaksi siinä sankaria,

hännätön ja hännällinen:

Oli toinen, Pekka, pieni,

varsin arka, kiltti kissa,

- pätkähännäksi sanottu.

Toinen mahtava ja suuri,

kiusahenki heimoltansa,

- Monni mieleltä, nimeltä.

Hällä hännän kantajina

uskolliset Pilli, Pulla,

- vähäjärkiset jäpikät.

Monni kanssa Pillin, Pullan

aina pientä ahdisteli,

- Pekka-parkaa kiusoitteli.

Kyse kun oli sadusta,

oli loppu sen pakosta,

Pekan kannalta parempi,

- Monnin maa lopussa myyty.

Toisin laita tykkänänsä,

- loppu täysin toisenlainen,

josko oisi kirjasarja

tarkoitettu aikuisille,

- nykyhetken nyhveröille.

jolloin totta toinen puoli,

- totisinta totta toinen.