Kertomus Nato-avusta!

Tässä taannoin Ruotsin maalla,

Svea-mammasen majalla

kuuli lapsi keittiöstä

aivan lattian rajasta

- rapinaa ja rouskutusta.

Pääsi parku lapsen suusta

surku suusta tyttölapsen:

Mikä hirveä olio,

turmelee minun tupaani,

- leikkipaikkani leluja!

Apuun juoksi äiti aulis,

parkaisi perin pahasti:

Mikä karmea kojootti,

rienaa, raapii lapsostani,

- ainokaista armastani!

Hätiin ehti pappa parka,

huusi, kirkui ja kirosi:

Missä nyt viranomainen,

- palokunta ja poliisi!

Kohta paikalla poliisi,

palokunta, ambulanssi,

- rankkuri ja arkkipiispa.

Pääsi parku rankkurilta:

Missä viipyy armeijamme,

- surkea sotaväkemme!

Tuli kohta komppania,

pataljoona ja prikaati,

koko Ruotsin ruotusakki,

- ammattiaseporukka.

Karjui kenraali ja itki,

vaati naapuriapua,

- Suomen turvaa ja tukea.

Saapui viimein herra Haglund,

ruotsinlaivalla ajeli,

tilannetta tarkkaan tutki,

- anoi Norjaa ja Natoa!

Paikalla kun armeijoita,

laivastoa ja tykistö,

pääsi lapsonen pulasta,

hengestänsä hiirulainen,

sikäläinen siimahäntä,

- tavallista tok' isompi!