Viro
kutsui kulkijoita,
lintumiehiä
lumosi.
Kesken
kiivaimman kapinan
kädestä
katosi sormus,
sormus
jonnekin solahti.
Itki
sormeni nimetön,
itki
kurja katkerasti,
koko
lähtöni kirosi:
Tunnustanko
tumpeluuden,
kerronko
koko totuuden,
vaimoraukalle
valitan,
-
paluu onko paikallansa!
Ällös
itke impeyttä,
poikamieheksi
paloa,
murehdi
rahanmenoa,
-
paluu aina paikallansa.
Uusi
ostaos, parempi,
tullos
terveenä takaisin,
tullos
kultani komia,
-
sinä onneni apina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti