Mykisti
minutkin lähtö,
lähtö
– potkut Pentikäisen.
Mikael
oli mukava,
vastaajana
varma miesi:
Kun
mä kerran taikka kaksi
Pentikäistä
pommittelin,
runoillani
rääkkäelin,
kun
mä kiittelin tai haukuin,
alaisiaan
ärsyttelin,
vastaus
tuli takaisin
paluupostissa
peräti,
vailla
yhtään ylpeyttä,
suuren
päällikön kiroa.
Jos
on luottamus hukassa
kustantaja
korskeana,
lukija
on toista mieltä;
väärässä
ei Väinämöinen,
Kalevi
Keravalainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti