Rikastu sä siinä sitten!

Vitsaili viherpiperö,

huulta heitti hurmosherra,

- tosissaan oli toveri:

Hyvä herra metsämiesi,

ällös puitasi kumoa,

metsää kaada millään lailla.

Ryhdy rutja vihreäksi,

synnyttele suppiloita,

viljele myös vahveroita,

- kanttarellia rakasta!

Olet kohta kuin Onassis,

rikkaampi kuin Roope Ankka,

- Kroisostakin tunnetumpi!

Mitä siihen metsämiesi!

Näinpä lausui, ja kirosi:

Veljeni viherpiperö,

etkö tunne sa lakia,

- joka jätkän oikeutta!

Kuka kurjake tahansa

mailleni saa matkustella,

sienet sieltä sinnitellä,

ilman että meikäläinen

kostuu siitä kurjimmaista,

puisen pennin puolikasta!

- Rikastu sä siinä sitten!!