Kervo, järjen jättiläinen

Kervo, järjen jättiläinen,

Kerava, en förståndjätte,

kaksikielinen kakara,

”finska taalande” tunari,

ajatusten aivoriihi,

luistinkentän laitamilla,

juhli eilen uutta vuotta,

ampui pommin poikinensa,

tuhat pommia tulista,

rakettia rahvasmaista,

keräämättä jätti jäljet,

puoli mottia rimoja,

pahvia ja paukutteita,

suutareita suurin määrin,

vaikka pakkanen tulossa,

vesi kentällä viruvi.

Ennen pakkasen tuloa

minä vaivainen vasiten,

eläkkeelle ehtineenä

kiersin, kaarsin ja keräsin

puoli mottia rimoja,

pahvia ja paukutteita,

suutareita suurin määrin.

Minä vaivainen vasiten

kengät kastelin märäksi,

kotiin kohta ehdittyä

uuniin tungin ”polttopuita”,

jätöksiä järkimiesten,

jotten sentään sairastuisi,

vuotta vuoteessa avaisi!

Miksi näin mä ”uurastelin”:

”Raadoin” itseni iloksi,

koska vielä kiitää aion,

luistimilla liikuskella,

ennen aamua keväistä,

- jäiden viimeistä suloa.