Akka armas kiinalainen

Akka armas kiinalainen,

vinosilmä, viehko nainen,

akka vanha ja väsynyt,

(mukaan irviarvionsa,

pessimistisen perunsa)

maita, mantuja maleksi,

kierteleitsi, kaarteleitsi,

- minne lie oli menossa!

Suomeen eksyi jo elävä,

Savonmaalle saapui sorja,

istui hetken yksinänsä,

kannon päässä yksin istui,

- kaiholla kotia muisti.

Kohta saapui korpimailta,

kerkesi sivukyliltä,

ukko vanha, harmaaparta,

- kaikentietävä kaveri,

kehui akkoa tytöksi,

- immeksi ihanaiseksi.

Kulki kurja kammarille,

akka asteli salille,

salvan taakse sinnitteli,

unen päästä kiinni otti.

Savonmaalla viesti kiiri,

juoru joutuaan levisi,

sata poikoa poloista,

tuhat uljasta urosta,

väsynyttä vanhaa miestä

äkin kolkutti ovelle,

tyttölasta kiinalaista,

vinosilmää, viehko naista

kävelytti, syötti, juotti,

kehui akkoa tytöksi,

immeksi ihanaiseksi,

- päätä pyörälle pyritti.

Oli akko onnellinen,

vinosilmä, viehko nainen

iloinen lopun ikänsä,

mutta murheeksi monien,

satapäisen seurakunnan,

jättimäisen jätkälauman

kotikonnun hän valitsi,

maille Kiinansa kuleksi.

Sen pituinen se tarina,

jossa totuutta ei nimeksi,

järkeäkään tuskin laisin,

tuskin vertaa puolen pennin,

sen pennin, palaneen - puisen.