Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kolmetoista torveloista!

Kolmetoista torveloista,
kovapäistä, järkijäistä,
poikoa perin poloista,
tytärtä iki-iloista,
kauan sitten pinnisteli,
ylen viisaaksi yritti.

Lautakunta laittamaton,
- herrat siellä Helsingissä,
tyhmyyttämme ei tajunnut;
lakin päähän sai jokainen,
- lakin valkean jokainen!

Tässä päivänä eräänä
Kuopio kun kutsui meitä,
- aivan ykskaks yllättäen,
minä pieni pilperoinen
joukon jatkeena jorisin,
runon runnoa lupasin.

Pikaisesti, äkkipäätä
tällaiseksi sen tekaisin.
Josko kelpaa ei sinulle,
ällös suutu sä minulle,
- tee itse hyvä, parempi!

Ahdin anti Kallaveellä,
Puijon tornin parvekkeella,
oli antoisa ja oiva,
keskustelut kelvolliset,
mitä parhainta menoa.

Nyt on kaikki onnellista,
kukkona me tunkiolla,
kieumme ja kaakatamme,
ylen viisaita olemme.
Jälkeen oivien urien
eläke on ehta suuri,
(lapsen)lapset autuus, onni.

Vuosi yksi kun kulunut,
- vuosi pitkä piinallinen,
Taaborilla taas tapaamme!

Vuotta kaksi kun kulunut,
ohjelmassa on taas Oitti,
- opinahjo oivallinen,
viidenkympin vuosijuhla,
remppajengin” riemuvuosi,
ja mikä kaikkein on parasta;
taasen jatkuu taivaallinen
iltapuhteiden purina,
- ikäloppujen luritus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti