luja
usko lurjuksella:
Olympian
onnelassa
juoksen
vielä julmetusti,
kunniaksi
Suomen kansan.
Kääntyi
kurjan toivon taival
umpinaiseksi
kujaksi:
Kestänyt
ei kehnon jalka,
puudutettu
juoksujalka,
konsa
kaatui kilpaveikko
eteen
ehta juoksijamme.
Armon
antoi pyörätuoli,
päästi
turjan pälkähästä,
kotimaahan
konttaamasta.
Ällös
lannistu lamasta,
Jukka
lakkaa juoksemasta,
aurinko
ei aina paista.
Nouse
mies risukasasta,
Janeirossa
näytä jätkä,
kuinka
juokset julmetusti,
manalasta
nostat maamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti