Vanha konsti ei tehonnut!

Kateellisna Paavo-parka

tutki Tarjan suosiota,

menestystä Mäntyniemen,

joka nousi ansiosta

kissan kahden; Miskan, Rontin.

Silloin Paavolla välähti:

Mulla myös on vahva valtti,

kaksi koiraa, kaunokaista,

ihanaiset Lennu, Onni,

joilla nostan suosiota,

suosta nousen näyttävästi,

kuljen kohti Mäntynientä,

– ohi Soinin, Niinistönkin!

Vaan kuinka kävikään kurjan?

Muisti miehet mennehiä,

sanontoja sätti naiset,

kamalia lausui kansa:

Miksi orsista örisit,

nahkureista naureskelit?

Miksi Reettaa sä rusensit,

kaasuputkea pakersit?

Vaan kuinka kävikään kurjan?

Vanha konsti ei tehonnut,

saanut ei tukea turja.

Vaalivankkuri vajosi,

kulki pitkin pohjaa, sen mutia.

Muisti naiset Niinistöä,

äijät äänesti Timoa.

Alta vuolaan kyynelvirran

parahteli Paavo-parka:

Osanani on nyt Onni,

– mutta vain se koira vainen!