kansan
luottamus katosi,
– hajosi
kuin tuuleen tuhka,
muisti
Erkki, sossukraatti,
pasifisti,
poika potra,
– ministeri
mittavainen,
talvisen
sodan sanonnan,
sitä
lainasi, sovelsi:
Veljeä
ei nyt jätetä.
Niinpä
yks kaks yllättäen,
tällä
kertaa kumma kyllä,
politiikka
ollut ei pelissä,
konsa
Erkki armelias,
veneen
alta päästi veljen,
– päästi
pannasta pahasta,
viran
oivan haltijaksi,
–
erityisedustajaksi,
ulkomaiden
matkaajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti