Irvokas demokratia

Kreikkalainen velkakansa

päätti äänin kuusi-neljä:

Korkoja en laisin maksa,

enkä pääomaa lyhennä.

Oitis nöyrtyi Euro-perhe,

suostui surku Suomen kansa,

mitä nyt Timo inisi,

vallan kahvassa valitti,

lisää syyti syntiselle,

kultaa kantoi kahmaloittain

vallalle varattomalle.

Sellainen on seurakunta,

Unioni uskomaton,

- irvokas demokratia!

Pöytä miss' ei kenkään istu!

Iltainen Sanoma saarnoi,

ilahdutti ihmislasta:

Vielä on maa maailmassa,

joka aivan arvokkaasti

muistaa miestä vangittua,

sotilasta sorrettua,

mi on orjana elossa.

Yhdysvaltain laivastossa

Jason Dunham -ruokalassa

virkaa hoitaa pieni pöytä,

pöytä yhdelle katettu,

- pöytä miss' ei kenkään istu.

Pöytä aivan istumaton

kuvaa vangin ankeutta

olla yksin alla sorron,

sortajan ja sortovallan.

Liina valkean värinen

kuvaa vangin puhtautta;

isänmaa kun kutsuu miestä,

kieltäydy ei hän kunniasta.

Pöydän kukka, kaunis ruusu,

kuvastaa punaista verta,

jota vuotanut on vanki,

joka ehkä on elossa,

mukaan itkevän omaisen.

Hapan sitruuna ja suola,

kertoo kaiken katkeruuden,

mitä tuntee sielussansa

kurja vanki ja omainen.

Pöytä pieni, istumaton,

lasinsa ylösalainen,

muistuttaa taas siitä että

lasi lain ei konsaan täyty,

kippistä ei konsaan kuulla.

Lippu pöydän keskustassa

muistuttelee siitä että

vanki, sorrettu sotilas,

antoi ehkä kalleimpansa,

henkensä, edestä maansa.

Kynttilä on merkki toivon:

Valaiskoon valo sen tietä,

joka ehkä on palaava,

syliin kansan kiitollisen! 

Akkojen akatemia

Äsken hehkutti Hesari,

neuvoi meitä torveloita:

Oi sä surku suomalainen,

josko aiot kelpo lailla,

sauvojen kerä kävellä,

ota silloin oikopäätä

suunnaksi yliopisto,

- akkojen akatemia.

Mietin tässä itsekseni:

Jalassa jos sukset sulla,

riittävä on kansakoulu,

jopa tällä tietämällä,

- koulutus kotikutoinen.

Jälkikirjoitus kipakka:

Juuri äsken äkkipäätä

sauvakäynnillä kipaisin,

vaikka lapsuuden kulussa

- kiertokoulu kesken jäikin!

Puhtoisen veden pulahdus

Konsa kuutisen tuhatta

miestä, naista, lapsukaista

ensi viikon sunnuntaina

tasan kello viisitoista,

veteen loikkaa simmareissa,

bikineissä, uikkareissa,

eräät ehkä myös nakuna,

vesi silloin lie koholla,

rantaviiva ruohikolla,

- tsunami tosi likellä!

Leninkö erehtyväinen!

Zhirinovski, Suomen syöjä,

väitti aivan äsken että

Venäjän eto idoli,

Lenin, on erehtyväinen,

että tällä tietämällä

itsenäisyys Suomen kansan

on laiton, kyseenalainen,

Lenin kun aikanansa

- toimi vailla valtuuksia!

Turha silti on pelätä,

Ruotsin-matkaa mietiskellä;

kyllä kansa tietää että

Lenin on erehtymätön,

- oikea joka tekonsa.

Suomen kansa tietää että

Lenin-pilkka on pahinta,

mitä tehdä voi toveri,

että miehen pilkkaajalla

Siperia on osoite,

- heti eikä vasta kohta!

Kreikka-päivän mietelause

Kreikan Päivän mietelause

- Oxi rutto, nai kolera,

sopii nyt myös Suomenmaahan:

Kreikan tie on meidän tiemme,

ellei onnistu Sipilä,

- Suomi-laivan suunnanmuutos!

Yksi vain jäi kutsumatta!

Oli kerran kauan sitten

pohjoisilla kinkamilla

hyvinvointivaltakunta,

jota hallitsi kuningas

- osin kuningattaren keralla.

Vasta jälkeen pitkän piinan,

sortokauden, kahden taiston,

vasta vanhuuden ajalla

prinsessan sai valtakunta.

Dekadia neljä konsa

täytti neito näyttäväinen,

koitti aika kastejuhlan.

Piti juhlaan kutsuttaman

koko kelpo kulmakunta,

sekalainen seurakunta,

haltiattaret vasiten,

- siis ne kaikki kolmetoista!

Yksi vain jäi kutsumatta,

yksi kaikkein kauneimmista,

- suurista ja mahtavista!

Suuttui siitä kutsumaton,

suuri, mahtava Femina,

Femina pahansisuinen

kalatti, kirosi, kirkui,

käytti suuria sanoja,

koko suuren kulmakunnan

- ärräisen sanavaraston!

Eikä siinä vielä kaikki:

Suuri mahtava Femina

uneen uuvutti ipanan,

nelikymppisen kakaran;

boikottiin pani porukan,

hyvinvointivaltakunnan

- sadan vuoden sattumaksi!

Tämä josko on satua,

äkin saapui prinssi uljas,

- prinssi se Nato-niminen,

antoi suukon prinsessalle,

ja kohta sillä seisomalla

hyvinvointivaltakunta

- kukoisti kuin kukkaniitty!

Mutta kun on totta kurja..