Tässä päivänä eräänä,
- päivän pitkän kestäessä,
mieleeni mun muistui taasen,
että pitkään on jo ollut
- vaiti kurja Kasvokirja,
mitään raapusta ei Paavo,
- ystävä, sotakaveri!
Mietin hiljaa itsekseni,
- lieneekö mies ok, elossa!
Keräsin mä rohkeutta,
- kännykän otin käteeni;
oli ääni outo, vieras,
- mutta selkeä ja reipas!
Viime vuonna, joulukuussa,
sairastuin mä yllättäen,
- infarkti oli osani!
Vielä seison tolpillani,
- kävelen, en laisin juokse!
Kiitos kun minua muistit!
Muistin toisen ystäväni,
- Ilmarin, sotakaverin!
Kännykän otin käteeni;
onko tietoa sinulla
kelpo korsuystävästä,
- Paavosta, tilasta miehen!
En ole mitään mä kuullut,
- ei kai se vakavaa liene!
Voi, voi, kiitos, että kerroit!
Äkin soi älypuhelin:
- Mikä on numero Paavon,
minäkin heti haluan
piristystä tuottaa pientä
- ystävälle yhteiselle!
Kuinka jatkuu, koska, milloin,
tämä taannoinen tarina,
sitä ei nyt, toistaiseksi,
arvaa, aavista, tai tiedä,
monikaan, kovin usea,
varsinkaan minä, Olavi,
- minä kolmesta vähäisin!
Muut ovat kukaties, ehkä,
- urheilijasankareita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti