Oli
kinkku melkein syöty,
laatikot
liki lopussa,
tarjolla
Tapanin anti,
-
yksi surkea silakka.
Ulos
katsoin ikkunasta,
kaipasin
rekikeliä,
maa
musta minut masensi,
-
lunta ei edes nimeksi.
Siinä
sitten mä heräsin;
herkuin
notkui ruokapöytä,
siitä
ahmin tunnin, kaksi,
-
olin mä lihava, läski!
Valjastin
heti hevosen;
vaikka
lunta riittävästi,
reki
liikkunut ei laisin,
-
olinhan lihava, läski!
Alkoi
miehellä, minulla,
itku,
parku, pitkä paasto,
jotta
ehkä ensi vuonna
-
Tapanin ajo sujuisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti