Mitä Helsinki edellä, Kerava sitä perässä!

Tässä päivänä eräänä

kuului kummia stadista,

päättömiä päästadista:

Meillä kaikki on paremmin,

muuta maata muhkeammin,

meillä kulkee kirjakuorma,

- kirjoja kilomitalla,

alla maiden, mantujemme,

missä lainata voi niitä

- lasten, aikuisten iloksi!

Sen kun kuuli kuulu kunta,

pieni, suurehko Kerava,

- kirjastoväki vasiten,

nousi kasvoille kateus,

puna poskille kohosi:

Meillä oltava paremmin,

pannaan matkaan Paavonheimo,

- kirjastopomo korea!

Matkaan riensi Paavonheimo,

juoksi luokse Härkös-Petrin,

hattu kourassa kumarsi,

painui polville, rukoili:

Äkin kuoppa myöskin meille,

pienoisille piikasille,

kirjasto katujen alle,

- suurisuisille sedille!

Empiellen suostui Petri,

valtuustoon vei vinhan viestin.

Siellä Iiro ihmetteli,

Lohikosken leuka louskui,

Eero Lehti empi hetken,

Liimatainen luikerteli,

nimiä keräsi Kuulas,

loppuvaltuusto vikisi,

- vastaan, puolesta puhisi,

mutta kohta jo varasi

euroja ja dollareita

- peräti satatuhatta!

Budjetin pani sekaisin;

rahat ryösti vanhuksilta,

vaivaisilta nyt vasiten,

- uimahallinkin unohti!

Kävelykadun sijalla

alkoi sillä istumalla

monen miljoonan urakka,

satametrinen savotta,

- syvyydeltä viisi syltä.

Konsa kuoppa kaivettuna,

metro piiloon peitettynä,

alkoi arkinen ajelu;

juna liikkui hiljallensa,

ajeli edestakaisin

- kirjoinensa, päivän, kaksi.

Sitten kiilsi kassan pohja,

oli pakko Härkös-Petrin

ottaa oppi Tuusulasta,

järjenkäyttö Järvenpäästä;

- myydä sähkölaitoksensa!

Energia kun poissa, myyty,

velat kuitattu varoilla,

rahat kaikki raivattuna,

pysähtyi myös metron liike,

kirjasto jäi paikallensa,

- jymähti sijalle sille!

Silloin siltä seisomalta

Petri kanssa Paavonheimon

lausui järkevät sanansa:

Ei hätä tämän näköinen,

konsa kirjain kuljettava,

liikuttava kanssa metron;

olkoon se hevosvetoinen,

konit saamme Koffilasta,

kaurat tuodaan Tuusulasta,

ja saakoon armas naapurimme,

- siis Järvenpää, ne jätökset!