Kelpo
Kaisa Rautaheimo
otti
oivaisan otoksen,
jossa
kaksikko erosi,
-
Timo, Jutta kättelivät.
Kättelijää
katsoi Soini,
silmää
silmänsä tavoitti,
Urpilainen
taas unohti,
-
hylkäsi hyvät tapansa,
katsoi,
katsoi, minne katsoi,
-
mutta lähtijää ei laisin.
Katainen,
isäntä toinen,
-
sentään hiukkasen hymyili!
Miksi
tällainen tilanne,
surkea
kädenojennus,
hymy
vaisu, vaillinainen?
Tässä
siihen on selitys:
Juhla
konsa on ohitse,
eväät
syöty syntiseltä,
juomat
juotu pohjaan asti,
-
hallitus hätätilassa,
Jyrki
fantastic Katainen,
kera
urho Urpilaisen
kutsui
koolle konkkaronkan,
syötti
Saarikon ja Soinin,
anoi
armoa, apua,
-
tukea ikiajoiksi!
Syntynyt
kun ei sopua
Suomen
velkasiivonnasta,
kuluista
kulutusjuhlan,
elosta
yli varojen,
oli
Jyrkin mieli maassa,
Jutta
ankean oloinen,
-
kiukkuinen kuin kirveen niellyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti