Perinteiset perhearvot

Liki aikojen alussa

kävi kaivolla Rebekka,

kameleita neito juotti,

- pyytämättä niitä juotti.

Silloin tiesi palvelija,

miesi viisas, jo väsynyt;

hän on vaimo Iisakille,

- Abrahamin Iisakille.

Rebekka vähän kivahti,

suutahti sekä sihahti:

Unohda jo äijä rukka

- perinteiset perhearvot!

Olen mä eto Rebekka,

vaimoksi en laisin lähde,

hellan äärelle halua,

- suvunjatkajaksi suostu.

Suku kuulu siihen sammui,

Esau jäi siis syntymättä,

Jaakob-paini painimatta,

- Israel isäänsä vaille.