Sekalainen
sakki pieni,
urbaani,
hyväosainen,
taannoin
tunki Paljakalle,
vaelteli
vaaran päälle.
Aikoi
sakki suurenmoinen,
kera
kelpo paikallisten,
tulijan
tuhannen kanssa
hillomarjat
maanitella,
muuttaa
marjat miljooniksi,
jotta
raukka thai-typykkä,
orjajoukko
ulkomainen,
paremmat
olot omaisi,
tyydyttäisi
työolonsa.
Vaan
kuinka kävikään kurjan,
sakin
selvän, suurenmoisen:
Kenkään
tullut ei turulle,
poikennut
ei poimijaksi,
kyläläinen
kaukaa kiersi,
Paljakan
pahaksi syysi,
urbaanin
väen unohti.
Sekalainen
sakki pieni,
urbaani,
hyväosainen,
marjoja
ei maasta saanut,
pojista
ei poimijoiksi,
tytöistä
jopa vähemmän,
aatteestansa
ei apua.
Konsa
saamatta jäi hillo,
miljoona
äkin mureni,
tupakalle
tunki sakki,
saunoi,
kaiketi kirosi:
Miksi
kenkään ei välitä,
meistä
aatteen sankareista,
Suomen
parhaista pojista,
miksi
tuntuu taasen jotta,
kenkään
ymmärrä ei meitä,
tyhmät
tuskaamme tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti