keravainen
aamu kelpo.
Väinämöistä
viehkoi metsä,
kutsui
kuusi, laulu linnun,
-
polku pitkä ja luminen.
Jälkeen
tunnin taivalluksen
katsoi
kuulu kulkevaista
kaurapuuron
voinen silmä.
Kovin
katsoi kutsuvasti,
vaikka
vaimonsa valisti;
kolesteroli
pahasta,
-
verisuonten surma suuri!
Vielä
ennen elpymistä,
maittoi
ruoka maalaismainen,
sämpylä
kotitekoinen,
-
kun oli se täysjyväinen!
Kohta
koitti lounastauko,
herrasella
herkkuhetki;
perunaporkkanapaistos
sikanautakastikkeessa,
-
kera kurkun ja tomaatin.
Piristeeksi
iltapäivän
nautti
kaksikko komea
palan
pienen jäätelöä
puoli
kampaista nisua,
-
tasattuna taitavasti.
Vähitellen
taantui tyyli;
ehtoolla
sama sapuska,
perunaporkkanapaistos
-
läpi mikron laitettuna,
kuivan
ruoan kostukkeena
juomana
pakollisena
-
vettä ja sekamehua.
Jälkiruoaksi
rävähti
armaan
Ainon taidonnäyte,
piiras
kelpo karjalainen,
piirakka
kotikutoinen,
-
ehkäpä peräti kaksi!
Sitten
vielä viimeiseksi,
auvopäivän
päättäjäksi,
-
lihaskunto ja halaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti