Nälkä aina vieraanamme

Notkunut ei ruokapöytä

Rovaniemen ruokapöytä,

Kepu konsa murkinoitsi,

Santa Parkissa janosi.

Rahvaan miehen murkinaksi,

kukonhäntä ei nyt kyllin,

täyttänyt ei tunnetusti,

sipsi vatsan vaatimusta.

Kepun petti pohjan poika,

nälän jätti Santa Parkki,

ellei sitten sattumoisin

ahneus oman porukan:

Kaksi annosta akalle,

kolme miehen puolikkaalle,

jolloin aivan arvatenkin,

lopuille jäi lämmin koura,

lypsylämmin känsäkoura.

Kapinaan ei noussut kansa,

tyytyi kurja kohtaloonsa,

sakki siirtyi sorron yöhön,

joi ja tanssi taivasalla,

- viini riitti aamuun asti!