Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Nuorehko demarisakki
vaatii vallan vimmatusti:
Rupeama kuuden tunnin
tulee saada työajaksi
- palkan laisin laskematta!
Pakko tyhmän on kysyä,
tyhmäkö taas on demari,
eikö paljoa parempi
oisi kerralla samalla
kuusi korvata luvulla
- neljä, kolme taikka kaksi,
jokaiselle jotta jäisi
aikaa runsaasti enemmän
- rellestää verovaroilla!
Mielii mies ministeriksi,
aikoo arvon Antti Rinne
- palata poliitikoksi,
kuninkaaksi tunkiolle;
pyrkimys on potkitulla
ponnistaa podiumille,
Tuula Haataisen sijalle,
- viereen Sanna Suurenmoisen!
Esteitä on siihen kolme;
Tuula varsin tunnetusti
- edustaa hameväkeä,
naista Sanna ei erota,
tämä vaikka kuin munisi,
- vertaa vaikka Kiuru-juttu,
keskusta ei miestä siedä,
- kertaalleen pois potkimaansa!
Tasa-arvopuolueessa,
- sossutanttojen solussa
tasa-arvo on tapettu,
- kateissa demokratia;
johdossa on kolme naista,
- sorjat Sanna, Sirpa, Niina,
kahvinkeittäjä on Antton,
- kaksilahkeinen kaveri!
Missejä on Tellus täynnä,
- joka oksalla useita,
pakkelilla peitettyjä
malleja myös mielin määrin
- joka niemessä, nokassa,
mutta hirvenhiihtäjiä,
Wasberg-kuokan taitajia,
- mustan laikan kaatajia,
siis Kaisa, sinun lisäksi,
yhtä oivaa, kelvollista,
lain ei mistään, oitis, löydy;
pitäydy pum-pumissa,
valmenna, opasta muita
- talvitaivaan tuikkijoiksi,
nosta nuoremmat esille,
- ällös missiksi alennu!
Tänään Signe-sunnuntaina
muistella on meidän syytä
tapahtumaa, jolloin ismit,
- fasismi ja kommunismi,
päivää, jolloin liikemerkit,
- hakaristi, sirppi ja vasara,
löivät yhteen ”viisaat” päänsä,
- etupiireistä sopivat!
Tänään Signe-sunnuntaina
on taas melkein kaikkialla,
- surun, murheen vuosipäivä,
”kunniaksi” kurjan, kuulun,
- Ribbentrop-Molotov -paktin!
Päivän muistavat visusti,
maat nuo kaikkein mainioimmat,
joissa kielenä on suomi,
- liettua, viro tai lätti!
Jälkikirjoitus kipakka;
- suomesta en aivan varma!
Antti Rinne, se demari,
kulki harkiten, hitaasti,
jalan, kohti Tamperetta;
pahoin painoi mieltä miehen
- karmea Kalevankangas,
päättyvä punakapina,
- lopun alku, ja häviö!
Kenraalilla, marsalkalla
vastassa oli nyt vainen
pelkästään omaa väkeä,
- tumman-, vaaleanpunaista,
valtaajalle nyt tulossa
- tappio, sovittu, varma,
ja mikä jopa pahinta
voittaja on taistelutta,
Tampereen oma asukki,
- Mirella Marin, siis nainen!
Muisteli mies katkerana
- porvarin pahaa tekoa,
tuskaa, itkua, eroa,
- innotonta puolustusta!
Muistanut ei ken, toveri,
aatetta ajan sotaisen;
”veljeä lain ei jätetä”!
Mennä sain minä pihalle
- lailla kurjan kulkukoiran,
sijalleni nousi Sanna,
- Mirellaksi myös sanottu!
Naista palvoi puoli maata,
aviisi liki jokainen,
- Anna, Eeva ja Vogue!
Minä lehdiltä en saanut
Suomen oivasta tilasta
- kiitosta tavanomaista,
vaikka vielä kuljen tässä
tämän puolueen punaisen
- puheenjohtaja-asussa!
Toivon hartaasti, todella,
- jälkeen varman tappioni,
aviisiltani ”omalta”,
Demokraatti-lehdykältä
- edes muistokirjoitusta!
Putin aikaile ei laisin,
mies kun päättää iltasella,
että aamulla ei maahan tulla,
oitis on ukaasi tehty;
tulijalla pakko olla
Korona-todistus tuore,
- vainen vanha päivän kolmen!
Toista täällä naapurissa;
toveri Timo Harakka
lentoja lain ei pysäytä
- kahdessakaan kuukaudessa!
”Kovat piippuun” Krista Kiuru
ei saa vanhaan tussariinsa
- edes suolaista panosta!
