Kuka on rajantakainen
- Muhammad Sa’id al-Sahhaf!
Minä, vanha Väinämöinen,
tässä tunnustan sinulle
syntini syvät, salaiset,
- vapaasti, pakottamatta!
Minä, vanha Väinämöinen,
olen tarkkaillut, vakoillut,
- Ainoja alastomia
paljain silmin, kiikarilla
- lauteilla kylyn, siis saunan,
laitureilla, rantamilla
Pohjolan akan, emännän,
- tietämättä, tajuamatta!
Minä, vanha Väinämöinen,
seurasin salaa, vakoilin,
kuinka kuulu Lemminkäinen
hiihti hirvensä perässä;
synnin tuskaa tuntematta
- osan saaliista varastin!
Minä, vanha Väinämöinen,
sanoin saaliin ampuneeni
ihan nuolella omalla,
- onnettomalla aseella!
Kun mä, kurja Väinämöinen,
- vielä viime vuosinani
tahdoin sokkosilmilläni
- nähdä Ainoni alasti,
kesken neitoin uintiretken
- hänen vaatteensa varastin!
Kun mä, kurja Väinämöinen,
Ainoa en kiinni saanut,
- tuskin näin edes takaapäin,
kostoksi tein vaatteistansa
- jalkarättejä isosti!
Mieltäni nyt lämmittäisi,
- kevenisi taakka synnin
jos sä armas ystäväni
tekojani puolustaisit
- edessä pyhän isännän!
Sano vaikka seuraavasti:
Eihän vanha Väinämöinen
mitään voinut mielellensä,
- mies kun on hän malliltansa,
sankariksi syntyneenä
- laisin kunnianhimolle,
ja mikä jopa parasta
tuskin laisin hän varasti,
- ja senkin voi korvata rahalla!
Urho Kekkosen ajalla
- toverukset Edvin, Viktor
rakensivat ”luottamusta”,
kahden kansan ystävyyttä
- Luottamus-elokuvalla!
Suomettumisen ajalla
tekele ja sen tekijät
saivat paljon tunnustusta
- Suomessa ja ulkomailla!
Ajan henkeen kuului kurja
- koululaisten pakkosyöttö;
vapaaehtoinen valinta,
- menestys teattereissa
oli Suomemme saloilla
- jopa surkean vähäistä!
Tänään, siis nykyajalla,
Luottamus on kurjan kehno,
- siis elokuvallisesti!
Ukrainan sodan kulussa,
kun totuus on pois otettu,
- ja valhe tavanomaista,
luottamus ei lie lujassa,
- tuskinpa edes elossa!
Luottamus kun on nykyisin,
- likimain tasalla nollan,
se kerran menetettynä
on takana työn ja tuskan,
- sukupolven kahden, kolmen!
Kumpi kahdesta pahempi
Venäjän Z, tuo nykyinen,
vai kurja, ikikirottu,
- hakaristi natZi-saksan!
Vanhukset ja lapsukaiset,
- ihmiset uhanalaiset,
joita me nyt pommitamme,
- kaiken maailman aseilla,
tulkaa meille Ukrainasta
- pitkin turvakäytäviä!
Vanhukset ja lapsukaiset,
- ihmiset uhanalaiset:
Ennen kuolemme me tänne,
- kuin kuulemme ”kutsuasi”!
Länsi on tuki ja turva,
Venäjä, itä taas uhka,
kuka siihen turvautuisi,
- avun ottaisi todesta!
Näet kun evakuointi
meille ei tarkoita todella,
surman suuhun syöksymistä,
vaan kas, ykskaks yllättäen,
- peräti pelastumista!
Rakas, armas ystäväni,
unohtanut en sinua,
- nimipäiväsi mä muistin,
mutta muilta kiireiltäni
en nyt ehdi teille tulla;
jäipä tässä tuskaillessa
- korttikin lähettämättä!
Rakas, armas naapurini,
- anna anteeksi minulle,
hoitelen nyt ystävyyttä
ihan toisella rajalla,
- sinne parhaani panostan!
Lentosuukkoni keralla,
onnitteluni ohessa,
- hyvää toivon kissallesi!
Mistä löytyy uusi Jeltsin
- Venäjän pelastajaksi,
kuka nostaa sorron yöstä
- kansan voimakkaan ja suuren,
kuka nousisi katolle
panssarin tahi kanuunan
- nimissä demokratian,
ken pystyisi, ja sopisi,
- rauhan tai sovun rakentajaksi!