Sinua minä ikävöin!

Kynttilä ihan elävä,

- ei ledi, vaan aivan aito,

loistaa hetken haudallasi,

- jouluaaton, kenties -päivän,

tapani on toive turha.

Elit vainen päivän yhden,

sua katsoin pienen hetken,

katsoin silmät kyynelissä

minuuttia tuskin viittä,

näin vain heikon hengityksen,

- lasikaappi esti kuulon.

Muista, tiedä en väriä,

hiuksiesi, silmiesi;

mukaisesti parhaan muiston,

kauniiksi sun mä totesin,

- olit vaimoni näköinen.

Valkoisissa vaatteissasi

sinut kannoin kirkkomaalle;

kiloissa mitätön taakka

perisynnin lailla painoi,

- kasaan painoi hartiani.

Tässä taasen kulkiessa,

kävellessä kirkkomaalta,

sinua minä ikävöin,

muistan murhetta, surua

- takaa vuosikymmenien.

Muistan myös minä iloita

pojistani pontevista,

joista vaimoni rakensi,

ihmiset tosi osaavat,

- kunnon Suomen kansalaiset.

Demari ja Lotta-patsas!

Sitä tuoda ei torille,

ei edes sivukylille;

Lotta Svärd on luinen nappi

forssalaiselle väelle,

koko työläiskaupungille,

- joikui johtava demari!

Puolue, perin punainen,

juoksuhautoihin on jäänyt,

niinpä tällä tietämällä

Forssan hallitusporukka

patsasta lain ei hyväksy,

vaikka se olisi tehty

- yksityisillä varoilla!

Joulurauhaa sinne silti!

Tiitisen salattu lista!

Paljastusten juhlavuonna,

- aikana sananvapauden,

pakko tyhmän on kysyä,

missä viipyy julkisaatto

- Tiitisen salatun listan!

Onko hampaaton aviisi,

- pienen pieni, suuren suuri,

liekö syynä herran pelko,

entisen tahi nykyisen,

- vaiko vallan vieraan vallan!

Eikö uskalla aviisi,

- pienen pieni, suuren suuri,

täyttää toivetta tilaajan,

ajaa kansamme parasta,

- etua isänmaan, Suomen!

Haavoja revi ei auki!

Taisteluiden tammikuussa

pieni, suurehko Kerava

kiven kantaa kalliolle,

- rahtaa Aurinkomäelle!

Lujanlainen on lupaus:

Tarkoitus lain ei kivellä

jakaa kansaa suomalaista

syyllisiin, ei sankareihin,

eikä siis eri väreihin;

kivi kanssa pronssilaatan

- haavoja revi ei auki!

Pakko silti on kysyä,

liekö näin, ihan todella,

konsa varsin tunnetusti

vappupäivän vallitessa

toinen puoli kaupunkia

rientää Aurinkomäelle;

ja aiheena on väellä

- siniristin salkoon saatto,

kun taas aivan arvatenkin

mäellä ihan samalla

lipuissa sen toisen puolen

- punainen on päävärinä!

Helsingin Sanomat - Seiska!

Lehtitaiston tuoksinassa

- Helsingin Sanomat – Seiska,

paljastusten painimaassa

pakko tyhmän on kysyä:

Mikä miehellä motiivi,

tytöllä mikä tavoite,

kuka toimii käskijänä,

- vai omako on aloite,

onko hän omaa väkeä,

vaiko kaksoiskansalainen,

vierasmaalainen agentti,

- loinen lännestä, idästä,

matkiiko Mata Haria,

- ”Lumiluolako” ihanne,

onko kaikkia hämätty,

liekö sittenkin kyseessä

isänmaallinen inehmo,

Suomen kelpo kansalainen,

oiva ”neitsyt Orleansin”,

- sankari sananvapauden!

Puheena sananvapaus!

Suomen tietoa salaista,

joku josko tuo nyt julki,

vaarantaa isänmaan turvan,

- purkaa maamme puolustusta,

ja on ehkä joutumassa,

siitä oitis syytetyksi,

jopa tulla tuomituksi

heti kuuluu lehdistössä;

- missä on sananvapaus,

ja kas, kumma, kumma kyllä,

meillä täällä Suomenmaassa

suulla kaikkein suurimmalla

ovat ääneen huutamassa

puolueet, porukat, joiden

juuret, aate, ja idea

”ennen vanhaan” on omittu

itäisen rajan ravasta,

maasta, jossa tunnetusti

- ”nolla” on sananvapaus!

Holopaisen Antti oiva!

Holopaisen Antti oiva,

näköjään on sulla onni

juhlia tasalukua;

vuosikymmenten kulua,

- niitä seitsemää peräti

isänmaamme, kelpo Suomen,

- satavuotisjuhlavuonna!

Kevyt olkoon askeleesi

vielä vuonna kolmeviisi,

- Kalevalan juhlavuonna!

Olkoon arvon askeleesi

- peninkulmainen peräti;

yltäköön se Sammatista

- Uhtualle asti aivan!