Kiitosruno / Keravan Urheilugaala!

Puolesta koko porukan,

minä mies, liki mitätön,

Kalevi Keravalainen,

Väinämöiseksi sanottu,

kunnian sain kohtuudella,

kiittää, jopa kehua,

- pientä, suurta kaupunkia:

Keravalle tässä kiitos,

- niiaus, pokkaus, kumarrus,

konsa kaupunki korea,

pieni, suuri, pippurinen,

muisti meitä liikkujia,

kelpo seuratoimijoita,

sihteereitä, johtajia,

rahasalkun vartijoita,

pyykkääjiä, paistajia,

vankkaa valmennusväkeä,

oivaa Liikuntatukea,

vuosikymmenpuurtajia,

tämän vuoden henkilöä,

- vapaaehtoista vasiten,

tämän vuoden sankareita,

nuoria ja nuorempia,

- minua, ikääntyväistä!

Paljon on virrannut hikeä,

verta, tuskaa, kyyneleitä,

valunut myös poskipäissä

usea ilonpisara,

ennen kuin on kenkään meistä

kuullut tästä kunniasta,

astunut lavalle tälle,

saanut hetken herkutella

ennen uutta uhrausta,

pahimmoista ponnistusta!

Saanen toivoa mä tässä,

että jotkut, parhaat meistä,

joskus vielä aikaa myöden

arvokkaina aikuisina

palaavat lavalle tälle

heittäjinä, hyppääjinä,

uimareina, juoksijoina,

pikkumustan, reikäpallon

joukkueensa priimuksina;

pahaksi en mä panisi

vaikka vainen voittoisina,

yksilöinä, joukkueina,

olympiasankareina,

- lajina mikä tahansa!

Pahaksi en mä panisi,

vaikka kaikki kuulijoista

- kelpo kaupungin lisäksi,

sieltä penkeiltä, perältä,

tukisivat tarmokkaasti,

henkisesti ja rahalla,

- näitä äsken palkittuja!

Mutta, mutta muistakaatte,

mitään tarvitse en itse,

- minä, vanha, vain kävelen!

Ja vielä ihan lopuksi

puolesta koko porukan,

Keravalle tässä kiitos,

- niiaus, pokkaus, kumarrus!

Sortunut ei sorron alle!

Pari laulua parasta

kertoo täällä Suomenmaassa;

”taipunut et sorron alle”,

”se ei sorru sortamalla”!

Sokos-ketju päätti äsken:

En myy, osta, en välitä

turkkeja, en turkiksia!

Tehnyt ei se päätöstänsä

kettutyttöjen pelossa,

vaadi ei se välttämättä

eläimille oikeutta,

vastusta ei kasvatusta

ketun, minkin, minkään turkin!

Tekstiä jos uskominen,

sortunut ei sorron alle!

Hampaitta jos kuolla aiot!

Hampaitta jos kuolla aiot,

elää harvahampaisena,

ala sä ituhipiksi,

raakaruokaa rouskuttele,

hävittele hammaskiille!

Maito josko on sinusta

eläintuote tuskallinen,

viina josko maistuvainen,

varo kiilteesi katoa,

hampaiden häviämistä!

Posti juhlani pilasi!

Posti juhlani pilasi,

itketti mua Itella,

linnankutsuni kadotti!

Syytä suuttua minulla,

vollotella viikkokaudet;

- kerta lie jo kuudestoista!

Konsa kutsua ei tullut,

turhaan frakkini silitin,

peruukilla peitin kaljun,

vaimon vaatteilla varustin!

Konsa kutsua ei tullut,

kävin suotta tanssikurssin,

harjoittelin kättelyä,

käytin vaimon kampaajalla!

Konsa kutsua ei tullut,

turhaan mietin mielessäni,

ajattelin aivoillani,

mitä vastaisin, sanoisin,

josko tentataan minulta,

mitä merkitsee minulle

itsenäisyys, maan vapaus!

Lohdutussana lopuksi:

Meitä Postin sortamia

lienee täällä Suomenmaassa

- jopa miljoonamitassa!

Itsenäinen, itsepäinen

Itsenäinen, itsepäinen,

- joskus muiden vietävissä,

isänmaamme, armas Suomi,

jolla kohta, vuoden päästä,

takana on tunnetusti

satavuotinen savotta,

kestänyt on kunnialla

kesäiset ja talvitaistot,

vaivaisesti vaaran vuodet,

kestänyt on kainostellen

idän karhun houkutukset,

Unionin uhkaukset,

direktiivit ja ukaasit,

selvittänyt sortumatta

sisäisetkin selkkaukset.

Tänään, kuudes joulukuuta

kuulukoon siis kaikkialta:

Eläköön isänmaa, Suomi,

rauhassa ja rakkaudessa

seuraavat sata ja yksi vuotta!

Kelpo paljousalennus!

Oi sä miesi, nuori, nainen,

rötöstelet josko paljon,

tekaiset sata rikosta,

sutaiset tuhat peräti,

on sun kurja kohtalosi

karmea kuritushuone,

korotuksen ansiosta

sata raippaa selkäpiihin,

tuhat piikkipiiskausta!

Voi, valehtelin mä vainen:

Ahkeruus kun on hyveesi,

kelpo paljousalennus

minimoi sun tuomiosi;

kiitosta saat tuomarilta,

laatijalta lakipykälän!

Kaisan aina voitettava!?

Meille hehkutti Hesari:

Heikkinen ja Pärnäkoski

vahvoja takaa-ajossa,

molemmille pronssipalli!

Hyvä hiihto Hirvosella,

seitsemäs sija hänelle!

Kaisa tuhri voittopaikan,

pettymys on paikka viides!

Tätä tästä päättelemme:

Kaisan aina voitettava,

jotta lehti tyytyväinen,

pettynyt ei Suomen kansa!