Vaara vammaisurheilussa

Vaara vammaisurheilussa,

Paralympia-kisassa:

Pääsee kilvan voittajaksi

kevein kärry jos kenellä,

- tuotu tuulitunnelista!

Jatkeet kellä mittavimmat,

vieterkintut kimmoisimmat.

Vaara vammaisurheilussa,

Paralympia-kisassa:

Raha riitä ei ylitse,

yli laitetrimmauksen,

- Formula-tason panoksen!

Tällöin maassa rikkaassakin

kuntoutus jää hoitamatta,

- köyhimmän väen osalta.

Tänään valvoin vuoteessani

Konsa tullut ei ajoissa,

ennen viittä tullut lehti,

tänään valvoin vuoteessani,

pohdin poika tuskissani,

missä viipyy viihdykkeeni,

- runosuoneni ravinto.

Mietin miesi mielessäni,

mistä rustailen runoni,

kusta kuulutan iloni,

soittelen suruni suuret,

- mistä täydennän blogini.

Mietin miesi mielessäni,

onko päiväni pilalla,

katkenneeko kunnon sarja,

- pitkäaikainen perinne.

Konsa kahdeksaa löi kello,

kolahti ovi äkisti,

ykskaks aivan yllättäen,

lehti tulla tupsahteli,

Keskari kera Hesarin

postiluukusta putosi,

muuttui murheeni iloksi,

- aamun tuska autuudeksi.

Keravalle kelpaa Hannu!

Helsinki kun hylkäs' herran,

Kirjamessut äijän jätti,

Keravalle kelpaa Hannu,

haluttu on herra Hannu.

Iloksi Mr Paavonheimon,

tänne Taanila tulossa,

tunkee äijä änkyräinen

kirjaston aputiloihin,

perukoille Pentinkulman,

pyrkyrinä, pyydettynä,

vieläpä väen väkisin.

Tarkoitus on Taanilalla,

Hannulla halu himokas,

saada paikalle salihin

pyhät, hurskaat, huutolaiset,

syntiset ja publikaanit,

sata miestä mittavaista,

tuhat naista näyttäväistä,

- koko kansa kuulevainen.

Tarkoitus on Taanilalla,

Hannulla halu himokas,

saada paikalle salihin

kaikki kunnon kansalaiset,

kokkarit ja kommunistit,

isänmaalliset inehmot

inhoamaan askaretta,

monenmoista mälkätystä,

- sitä Taanilan tavanomaista!

Kyllä nyt on ihme kumma!

Kyllä nyt on ihme kumma,

jos ei ystävä ärähdä,

suutu veljemme Venäjä,

konsa väittää suomalainen,

- tutkija tosi terävä,

jotta talven taisteluissa,

sankartöissä Raatteen tiemme,

naapurin divisioona,

- numeroltaan neljäneljä,

kinoksiin ois' kilpistynyt,

joutunut tuhon omaksi,

ilman yhtään laukausta,

motitusta meikäläisten!

Ihan vain sivussa siinä,

- tieten taikka tietämättä,

tutkija tosi terävä,

tulee tässä tuominneeksi,

puna-armeijan poroksi,

strategian rakkineeksi,

sotataidon surkeaksi!

Kolme meillä kunnon miestä

Kolme meillä kunnon miestä,

keihäsmiestä kelvollista,

Ruotsin kaadon ruhtinasta:

Ari, Antti ja se pitkä poika,

tämän kerran poika parhain.

Auttanut ei meitä voitto,

ei ees oiva kolmoisvoitto.

Itku silmässä inisin,

konsa kaatoi Suomen Ruotsi.

Pehmeä oli peräti,

koko kurja loppujengi!

Sujunut ei miesten juoksu

Sujunut ei miesten juoksu,

mikään matka mallikkaasti:

Karmeata kymppitonni,

Ruotsinmaalle kolmoisvoitto,

veto loppui veljeksiltä

estejuoksunkin osalta,

täysin alle penkin painui

pikapoikain viestijuoksu,

hylkäys heti alussa.

Meno naisilla parempi,

paljon miehiä parempi:

Sujui heiltä mallikkaasti

sileä ja aitamatka,

satametriset menonsa,

jopa juoksu viiden tonnin!

Mukaan toivon toinen päivä

miehille on onnekkaampi,

- paljon eilistä parempi!

Mistä kuulu on Kerava!

Mistä kuulu on Kerava,

kusta turja tunnettuna:

Iso-Hollosta? Kaloista!

Tässä on koko tarina,

Keravan isoin asia,

- Kalevaksi käännettynä:

Tässä päivänä eräänä

Iso-Hollo ihmetteli,

katsoi Volmari kaloja,

jotka uivat joutilaina

vesiesteensä vedessä.

Oli patsas paikallansa,

mutta altaansa liattu,

rumennettu ruutanoilla,

katiskasta kaapatuilla.

Istui miesi, ihmetteli,

päänsä puhki pinnisteli:

Hyppäisinkö kalavetehen,

vaiko aidalla asuisin?

Tuli paikalle parahiks'

kaksikko ”Meri Elämän”,

kalat onki onnekkaasti,

haki veestä haavillansa.

Liatusta lammikosta

kalat konsa kaapattuna,

jatkui juoksu estemiehen.

Sujui juoksu joutuisasti,

- olympiasankarilta!

Iso-Hollosta, kaloista,

Keravamme nyt on kuulu,

- ihan Pietarin veroinen,

ei enää pelkkä kyläpahanen,

kupeessa ison isännän,

- hesalaisen herrakansan.