Kataisella niska nöyrä!

Ulkomailla ollessansa

– Kreikan pankkien edessä

Kataisella niska nöyrä:

Jees, jees, da, da, kyllä, kyllä,

vakuuksista en valita,

– salaisina aivan oivat!

Kotimaassa niska Jyrkin,

jäykkä on kuin heinäseiväs,

– ratakiskoa kovempi:

Sovittu mikä sovittu,

sinettiä en mä murra,

salaisuutta kerro muille,

– vaikka vaatisi lakimies!

Kotimaassa niska Jyrkin

taatusti ei taaskaan taivu,

ellei sitten Soinin sakki

Jyrkin niskaa kuntoon saata,

– kiropraktikoksi ryhdy!

Kolmen keisarin perintö

Vuosikymmenten kulussa

– jälkeen ”kurjan” Kekkos-kauden,

eli Suomi onnessansa,

vaurastui jo valtakunta;

hyvin kaikki Suomenmaassa!

Mutta, mutta miettikäämme,

miksi näin nyt, siis nykyisin?

Kukaan puutu, ei välitä,

vaikka vaanii huumehörhö,

– vaikka toinen tappaa toisen.

Paras naapuri on kuollut,

– mekasta ei muumiona.

Ahneus ei ole häpeä,

pikavippikään pahasta,

– köyhiä saa nyt kupata.

Ajan menneen arka aihe,

huutolaisuus – taas elossa,

muuttunut vain muoto muuksi,

– kirotuksi kilpailuksi.

Lukutaito on lamassa,

ymmärrys, äly ei riitä,

– maalaisjärki nyt jätetty.

Lähikoulu, se kamala,

– kiinnosta ei hyväosaista,

syrjäseudun pienkylillä

taas se kaukana – pakosta.

Täisauna takaisin saatu,

– pula suuri saippuasta?

Pirtti entistä parempi,

komeampi, korkeampi;

– savu korvattu homeella!

Kaikki kaupan on rahasta,

– oikeastaan sen pulasta:

tyhjänä on tykkänänsä

varuskunta, tehdashalli,

koulu, pappila ja – kirkko.

Konsa auottu aviisi,

luettu läpi Hesari,

vanha herra haudassansa

kääntyi kerran, kääntyi toisen,

sylki suunsa puhtoiseksi:

Te, te taatanan tunarit,

ettekö edes häpeä,

– syytä ainakin olisi!

Koulukiusattu kakara

Koulukiusattu kakara

erotettava on oitis,

jotta tieto ei leviä,

koulun maine mankeloidu,

typerillä jos on tyyli

kuin on kelpo konkareilla,

AaYy-herrain kinkereillä,

tasa-arvon tantereilla,

reviirillä demokratian!

Karvas tappio on niellä!

Paavo Lipponen todisti,

saarnastuolista saneli,

karvas tappio on niellä,

jättitappio vasiten.

Eduskunnan lehtereillä

näkynyt ei vinhaa miestä

vaikka Tarja vallan jätti,

estradille astui Sauli.

Kestänyt ei Paavon kantti

Saulin juhlaa seuraella,

esteensä oli pätevä,

perusteensa varsin oiva:

Katuja piti mitata,

Arkadiaa pitkin poikin

sinne tänne sinnitellä,

– kera Kiinan keisareiden!

Etusormen kutsu kuulu!

Tarjalla tapa ”mukava”;

etusormen kutsu kuulu,

käytössä kätevä – vaikka,

Eduskuntamme edessä:

Tule tänne turjakkeeni,

– anna äkkiä puheeni!

Kohta meillä malli Wallin!

Konsa korvattu Kajander,

Wallin saatuna tilalle,

rivissä ja rintamalla

kohta meillä malli Wallin

– svenska taalande porukka,

Saulin ja Jutan tuella

– puolustus alas ajettu!

Porvariston onnenpäivä

Pitkä piina on ohitse,

alkamassa uusi aika.

Vihdoin viimein, ja lopulta,

kulunut on kurja kausi,

joka kesti viisi kautta,

– kolme, jos on yksikkö dekadi.

Osanamme nyt on onni,

kumminkin se kuusi vuotta!