Poika päiväni pelasti!

Nuori nainen, pieni poika,

lampi Ollilan isännän,

- sorsapoikue nälässä!

Aamutuimaan lenkillänsä

paikalla myös huilaamassa

- Kalevi Keravalainen!

Poika syötti innoissansa

koko suurta poikuetta,

- leipää sai hän äidiltänsä!

Waldemar, tuo poika pieni,

tarjosi murua leivän;

- syötä sorsia sinäkin!

Anomatta, pyytämättä

palasen sai Väinämöinen,

- Kalevi Keravalainen!

Lahjan saaja, vanha miesi,

syötti sorsia kädestä,

- opin antoi lapsoselle!

Waldemar heti yritti,

nälkäinen tuli lähelle,

- raukka kai vähän jänisti!

Hädissänsä nuori herra

heitti leivän kauemmaksi,

- sorsien jaettavaksi!

Konsa leipä loppuun syöty,

oli joukko onnessansa,

- jokaisella täynnä vatsa!

Poika päiväni pelasti

täysin, ja lopullisesti;

- koiraani saat rapsutella!

Minä äitiä ylistin;

hyvin on Tuo kasvatettu,

omastansa antoi paljon,

- pyytämättä, neuvomatta!

Nimet muutettu osaksi!